maailman paras mustikkapiirakka, kasvavan masun hämmästelyä ja muuta hömppää.

Täällä on päässyt totisesti valloilleen yksi hormonien vallassa hääräilevä kodinhengetär, siivoilun lomassa on nyt tullut kuvioihin myös kokkaus/leipomis-into!

Ja Kuten otsikkokin kertoo, testasin erästä uutta mustikkapiirakka-reseptiä ja tuli kyllä ihan älyttömän hyvää!
Pakko siis jakaa teille tämä resepti, ja kohta ehkä ryhtyä uuden piirakan leipomiseen, edellinen kun meni hujauksessa parempiin suihin! ;)

Piirakka on ennenkaikkea ihanan makuista, niin resepti on todella helppo ja sen muistaa aika iisisti ulkoa, kaikkia aineksia kun tulee yhden yksikön verran!
Tekemiseen menee ehkä max n.15min, sitten vaan uuniin, jäähtymään, ja ei kun maistelemaan! ;) Suosittelen, Testatkaa!!

Pakko hehkuttaa, aamukahvikin on kolmen kuukauden tauon jälkeen alkanut maistumaan,
tosin vaan n. 1/4 osa kupillista saa kerralla juotua.

Pohja:
100g voita
1dl sokeria
1 muna
1dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta

(Huom.Taikina jää tarkoituksella löysähköksi, tulee ihanan pehmoista uunissa.)

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi

2. Lisää joukkoon muna

3. Sekoita joukkoon kuivat aineet

4. Kaada voideltuun vuokaan ja levitä mustikat päälle

5. Sekoita täyteaineet keskenään ja kaada mustikoiden päälle

6. Uuniin 200asteeseen noin 0,5h, anna jäähtyä!

Päälle:
Paljon mustikoita
1prk kermaviiliä
1 muna
1rkl vaniljasokeria
n.1dl sokeria

Ja sitten ei kun herkuttelemaan! Itse pistin päälle vaniljajäätelöä, Nam!

Maistui se piirakka pikkuväellekkin.. ;)

.. Ja loppuun vähän muita kuvia meidän viikonlopusta..

Illalla iski mammalle hirveä makeanhimo, itkua tihrustaen sain ukon lähtemään muna-ostoksille! ;)

Käväisinpäs tuossa prinsessa-synttäreilläkin vähän herkuttelemassa!

Kukkuu kevät.

Saunomista!

Hah. Pakko lisätä tämä salakuva jonka ukko ilmeisesti napannut viikonloppuna, kun tämä mamma innostui pelamaan The Simsiä pleikkarilla, tietysti samalla pakko vähän surffailla netissäkin.. AI MIKÄ SOMEN UHRI?? ;)

Neidin eräs lempipuuha on hassuttelu ja erilaisten hattujen sovittelu, tässä yksi otos juuri heränneestä parivaljakosta :D

Neiti sai kummisedältään uudet lappuhaalarit, kyllä nyt kelpaa paukutella henkseleitä! ;)

JA MAINITTAKOON TÄHÄN LOPPUUN VIELÄ, EILEN POKSAHTIKIN SITTEN KÄYNTIIN KUUDESTOISTA RASKAUSVIIKKO!!

Äitin kasvava masu kummastuttaa isosiskoa.<3

Neiti Iso_Pieni_Pirpana + masukki = Maailman rakkaimmat.<3

Äidin iso tyttö.

Kevät tekee tuloaan, ja täten on tämän mamman nahkatakki-kausi avattu! Jee, ihanaa, kohta on kesä!! Minähän siis yritän sulkea korvani säätiedotuksilta, jotka ovat tulevaksi viikonlopuksi lupailleet kymmeniä senttejä lunta, Nooooouuu, toivottavasti ovat erehtyneet!

Nyt on myös iskenyt uusi pesänrakennusvimma, tällä kertaa siivous-kärpäsen puremasta, pyykinpesukone/imuri/tiskikone pyörii alituiseen, pölyrätti heiluu vähän väliä, ja eilen siivosin meidän kaaoksen partalla olleen vaatehuoneenkin. Mitähän sitä tälle päivälle keksisi, leipomisen lisäksi??

Mutta jospa sitten siirtyisin itse aiheeseen, eli meidän neiti isoon_pieneen_pirpanaan.

Voi tuota meidän "vauvaa", kuinka se varttuukaan niin hurjaa kyytiä!! Muistan sen kuin eilisen, kun ensimmäiset raskaustestit hänestä tein, kuinka vatsani kasvoi, ja kuinka hän vihdoin syntyi. Ja nyt hän on jo lähemmäs 19kk. vanha, tomera, omatoiminen neitokainen.

Eilen päätimme "repäistä" ja tuunasimme neidin pinnasängystä tälle "isojen tyttöjen" sängyn, ja kylläpä menikin ensimmäinen yö hienosti! Kertaakaan ei yrittänyt kynytä ylös sängystään. :) Ja kuinka innoissaan hän heti aamusta kiikutti nukke-vauvansa sänkyynsä ja "hoiti" näitä iloisena..

Meidän ison_pienen_pirpanan lempitouhuja tällähetkellä on ehdottomastu uusien zhu zhu pets-hamstereiden kanssa leikkiminen, legoilla/palikoilla rakentaminen, nukkejen hoito, musisointi ja laulaminen (osaa hienosti laulaa "tuiki tuiki tähtönen"),
autoilla ja palloilla leikkiminen, palapelien kokoaminen, kirjojen selailu ja yksinkertaisesti tahallinen sotkeminen ja tavaroiden hujan hajan levittely.. Ja tietenkin ulkoilu!

"Heti kun lapsi on lähtenyt huoneesta, sikin sokin lojuvat lelut muuttuvat hellyttäviksi."

— Ralph Waldo Emerson

Ulkoilemaan "PiipaPaapin" alias. TiiviTaavin kanssa.

"Piitää piitää" huutaa neiti halutessaan piirtää.

neidistä taitaa muuten kehkeytyä oikeakätinen, hän kun syö ja piirtää yms.
aina oikealla kädellä..

"Vauva syö.."

Lempiohjelmia hänelle on ennenkaikkea Teletapit, muumit ja Titi-nalle.

Lempiruokia lienevät kaikki keittoruuat, peruna/pasta-jauheliharuuat. Ja ruokajuomana tietenkin maito. ;)




Neiti harjoittelee tällä hetkellä kovasti mm. pottailua, itsenäistä pukeutumista, syömistä ja aina vaan pidempien lauseiden muodostamista. Myös eri paikkoihin kiipeäminen ja muut hieman "uhkarohkeat" jutut ovat nyt ihan hitti, joskin äidin mielestä ei niin kiva juttu kun saa kokoajan olla haukkana kyttäämäässä toisen perään..


Luonteeltaan hän on hyvin sosiaalinen, mutta tilanteen "vaatiessa" myös aavistuksn ujo, kova hassuttelemaan ja kujeilemaan, nauravainen, puhelias, vilkas, hellyydenkipeä, omatahtoinen ja itsepäinen.

"Kuinka paljon mekitseekään nauru! Se on salakirjoituksen avain, sen avulla pääsemme selville koko ihmisestä."

-Thomas Carlyle-

Tänään oli ihana herätä hymy huulilla ensimmäistä kertaa siihen, kun makuuhuoneemme ovi aukesi, pienten jalkojen sipsutus kantautui viereeni, ja pieni hento ääni huhuili korvani juurella "ääitiii.."! <3
Joka päivä opimme toisiltamme jotakin uutta, päivääkään en vaihtaisi pois. <3

Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket. - Carl Sandsberg

"Hyväksy ne asiat, joihin kohtalo sitoo sinut, ja rakasta niitä ihmisiä, jotka kohtalo tie polullesi, ja tee tämä koko sydämestäsi."

- Marcus Aurelius

Ikävä. En tiedä johtuuko tämä raskauden aiheuttamista hormonihuuruista, vai mistä, mutta viime päivinä mieltäni on kalvanut ikävä. Ikävä ihmisiä, jotka ovat/ovat olleet osana elämääni, mutta syystä tai toisesta emme tällä hetkellä ole juurikaan tekemisissä. Näihin ihmisiin olen nyt koettanut ottaa yhteyttä, lämmitellä erkaantuneita välejä, koska kaipuu heitä kohtaan on niin kova, etenkin yhtä tiettyä henkilöä kohtaan. 

Lisää kuvateksti

Sielunystäväni, luottoihmiseni, sinä joka olet vuosia tukenut ja kuunnellut minua, yhdessä olemme jakaneet ilot ja surut. Välillämme oleva yhteys on jotain ainutlaatuista, jotain mitä en koskaan ennen ole kenenkään muun kanssa tuntenut. Sinä tuot aina hymyn huulilleni, pelkällä läsnäolollasi. Upeat taivaansiniset silmäsi huokuvat rehellisyyttä ja aitoa välittämistä, niihin katsoessani minun on turvallinen olo, tiedän että sinuun voin aina luottaa, olet uskomattoman hyväsydäminen ihminen.

"Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä."

- Victor Borge

Kyyneleet vierähtävät poskelle, kun muistelen mitää kaikkea olemme yhdessä kokeneet. Kumpa voisin nyt kurottaa käteni ympärillesi, halata sinua pitkään, olla vaan, ja nauttia yhteisistä hetkistä, joita nykyään on aivan liian harvoin. 

Samoja ajatuksia mielessäni pyöri jo esikoiseni raskausaikana, sitä ennen olimme vielä niin kovin läheisiä, lähes erottamattomia. Nyt mietinkin, kasvattaako tämä toisen lapsen saaminen kuilua välillämme entisestään. Pelkään, että menetän sinut kokonaan. Vaikka tiedänhän minä, että olet onnellinen puolestani, etkä sinä ikinä unohtaisi minua kokonaan. 

"Ihmiset valitsevat eri teitä matkallaan täyttymykseen ja onneen. Vaikka he kulkisivat eri tietä kuin sinä, he eivät välttämättä ole eksyksissä."

- H. Jackson Brown, Jr.

Meillä vaan on nykyään niin erilaiset elämäntilanteet, että yhteisille hetkille ei tunnu löytyvän aikaa. Mutta onneksi on sentään muistot, ne lämmittävät mieltä, kun ikävä puristaa rinnassa. "Ei ikuisuus, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota.."

google kuvahaku ikävä

google kuvahaku ikävä

"Elämäsi ei muodostu päivistä jotka ovat menneet, vaan päivistä jotka muistat."

- Pavlenko

Onni itsessään on eräänlaista kiitollisuutta. — Joseph Wood Krutch

Voi kyllä, tämä äippä on kyllä ihan onnensa kulluloilla, olen niin kiitollinen ihanasta miehestäni, tyttärestäni, tästä pienestä_masu_pirpanasta, kaikista läheisistäni, paljosta muusta elämmäsäni ja etenkin siitä että meillä täällä Suomessa on asiat niin hyvin.

"Onnellisuuden edellytys on jokin, joka herättää innostuksen."

— Charles Kingsley

Viidestoista raskausviikko pyörähtää käyntiin tänään.<3 Uskomatonta, että kasvatan sisälläni pientä ihmisen alkua, joka alkaa olla jo niin "valmiiksi kehittynyt kokonaisuus", vaikkakin vielä niin kovin pieni ja tarvitsee vielä tovin kasvaakseen siihen pisteeseen, että on valmis syntymään tänne meidän joukkoomme. Nyt hän on kuin pienoismalli ihmisestä.

"Nyt lapsen keho on kehittynyt pääosin valmiiksi. Pää on vielä iso suhteessa vartaloon, mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Lapsen päässä olevat hiuspyörteet alkavat juuri ja juuri näkyä, ja hiuksien väripigmenttiä alkaa syntyä. Nyt voi myös nähdä kulmakarvat. Sormissa ja varpaissa on jo kynnet.

Keuhkot kehittyvät jatkuvasti, ja lapsi alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Lapsi myös nielee lapsivettä, ja kehittää imemistaitojaan. Lapsella on usein hikka. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Poskilihaksien kasvaessa lapsen kasvot saavat vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.

Viikon loppuun mennessä lapsi pystyy puristamaan kätensä nyrkkiin ja imemään sormiaan. Tällä viikolla sikiön ulkoiset sukupuolielimet ovat jo niin kehittyneet, että lapsen sukupuoli voidaan erottaa ultraäänitutkimuksessa.

Vauvasi on nyt omenan kokoinen."

Kylläpä tämä aika vaan rientää, kun on tuo neiti iso_pieni_pirpana vauhdittamassa päiviä, antaen niille sisältöä! Aivan tuota pikaa ollaankin sitten jo puolivälissä raskautta, vaikka vastahan minä joulukuussa ne ensimmäisen haaleat haamu-plussat testeihin sain!!!

"Älä etsi onnea. Jos etsit, et löydä sitä, sillä etsiminen on onnen vastakohta."

— Eckhart Tolle

Meidän pirpana sai sitten eilen antibioottikuurin, kun oli korvatulehdus levinnyt molempiin korviin, tai siis piti saada jo eilen se kuuri. Iltasella kävimme apteekissa sitä hakemassa, mutta eipä sinne ollut sähköistä reseptiä tullut. Tänään siis aamulla sai hormonihirmu-äippä soitella terveyskeskukseen ja antaa vähän palautetta lääkärin toiminnasta, lupasivat laittaa reseptin apteekille ihan pikimiten!! Harmittavaa tumpelointia, kun toinen kuitenkin kolmatta viikkoa kipeänä, ja taas sairastelu pitkittyy kun antibioottien aloitus viivästyy. Mur.

Mutta jospa sitten siirtyisi tähän loppuun vähän iloisempiin asioihin. Ilmoitusluontoinen asia, neiti iso_pieni_pirpana teki nimittäin eilen kotona ensimmäistä kertaa isomman hädän pottaan, olihan tämäkin tapahtuma ikuistettava kameralle!! ;)

Ja voi tätä riemua, kun ulkona alkaa olla jo sen verran upeat kevätsäät, että meilläpäs otettiin eilen välikausi kuteet käyttöön! Toki siis toistaiseksi välikausipuvun alle laitetaan villahaalari, mutta kylläpä kummasti tuo tälläinenkin pieni vaatetuksen muutos kevään tuntua rintaan!

Juna-asemalla matkalla terveyskeskukseen, eipä näy pahemmin enää lunta!!

 Päällä neidillä siis
sisävaatteet,
villahaalari (kivat),
Välikausitakki (Lindex), +
Välikausipöksyt (travelle),
Kypärämyssy (kivat),
fleecevuorelliset tumput (H&M) &
Viking goretex kengät.





Ja kylläpä vaan tarkenee jo vallan mainiosti!! ;) Kyllä me täällä Suomessa saamme olla onnellisia, kun meillä on vaihtuvat vuodenajat, täynnä kaikkia erilaisia kelejä ja upeita värienkirjoja!

tuleepas puhelimella epäselvää kuvaa auringonpaisteessa, kamera kun unohtui kotio. :D

"Siitäkään, että muistaisimme olla välistä kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä olemme elämässämme saaneet kokea, tuskin olisi mitään haittaa onnellisuudellemme. Itse asiassa sekin on jo empiirisesti todistettu."

-Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja, Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?

Jospa sitä äippäkin tänään siis uskaltautuisi itselleen kaivamaan nahkatakit esille kaapin perukoilta! Tosin masulainen kohdalta tuskin mahtunee enää kiinni.. Heh.

Pöpöä pöpön perään, silti me aurinkoisin mielin odotellaan kevättä ja tulevia elämänmuutoksia.

Ensin oli viikon enteroa, heti perään pukkasi kova rohiseva yskä, joka yltyessään saa välillä oksennuksenkin lentämään ja samaan syssyyn vielä vauvarokko. Eipä tässä vielä kaikki, vaan kahden viikon sairastelun päätteeksi tuli "bonuksena" vielä korvatulehdus. Voi meidän pientä raasua, silti niin reippaasti jaksanut kipeänäkin!
Yskäänhän ei näin pienellä suositella sen kummepia yskänlääkkeitä tms rohtoja, joten ollaan turvauduttu ihan perinteiseen kotikonstiin, lusikalliseen juoksevaa hunajaa aina silloin tällöin, ja kyllähän tuo tuntuu ysköksiä hieman rauhoittavan. Toinen kotikonsti on pitkät suihkut joissa neiti saa rauhassa hengitellä höyryä, ja tämäkös onkin meidän vesipedolle ollut mieluista hommaa!

Onkos muilla käypiä kotikonsteja näiden pienten murujen flunssa-oireiden hoitoon? Vinkkejä otetaan vastaan!

Mainuttakoon, että eipä äippäkään selvinnyt neidin sairastelusta ihan oireetta, vaan nyt täälläkin nokka ihan tukossa, poskipäitä kuumottaa ja tuntuu kovaa paineentunnetta ja hampaitakin vihloo, minulla siis lähes poikkeuksetta flunssan ja nyt varmasti katupölyn tuomien allergiaoireiden yhteydessä iskee poskiontelontulehdus. Hassua kun pieni jaksanut olla niin reipas koko sairastelun ajan, mutta kun itselläni on vähän nuhaa niin jo olisin valmis vajoamaan peittovuoren alle horrokseen. ;)
Nyt vielä näin raskaana ollessa sairastelu on kyllä ihan sietämätöntä, kun ei voi käyttää nenäsumutteita tms. oireita helpottavaa!

"Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin."

Tänään käydään neidin kanssa kontrollissa kurkkaamassa korvien tilanne, katsotaan määrätäänkö uusi ab-kuuri.. Samalla meinaan minä pyytää että katsotaan omien poskionteloitteni tilanne. Jokohan kohta oli meidän osaltamme hetkeksi sairastelut sairasteltu..

vauvarokon aikana maistuu onneksi jo herkut! ;) "Leffaeväänä" naksuja ja pillimehua.

Viikonloppuna käytiin anoppilassa/mammalassa maaseudun tuntumassa, ihana päästä pois täältä kaupungin hulinasta, ja neitikin nautti kun pääsi vähän pois kotinurkista! Todella reippaasti pieni köhivä nuhanenä jaksoi hoitaa mammalan koiria, grillata makkaraa, ihmetellä jäiden lähtöä joen pinnalta, saunoa ja touhuta kaikennäköistä.

MaGGaraa.

Kevään odottelua ja makkaranpaistoa laavulla..

Landepaukut ;)

Iloinen "Koijjan" hoitaja

Ison_Pienen_Pirpanan uusimmat lempparit ;)

"Hamttei"

Kevät

"Se pulppuaa purona puitten alla

se livertää leivona taivahalla.

Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen

se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.

Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,

se itkee ja nauraa, valvoo ja nukkuu.

Se utuisen unelman onnesta antaa

se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa!"

- Annika Kujala

"Tulevaisuus ei ole jokin paikka,

johon olemme menossa,

vaan paikka, jonka me luomme.

Polkuja tulevaisuuteen ei löydetä,

vaan ne tehdään."

-John Schaar -

Empäs muuten olekkaan vielä tainnut muistaa mainita, että minulla alkaa ensi maanantaina muutaman kuukauden työkokeilu päiväkodissa! Todella malttamattomana odottelen jo että pääsee kunnolla työn touhuun. Työkokeiluun päädyin siis siksi, että se edistänee ja haaveitani lukea itseni lähihoitajaksi/sosionomiksi tulevaisuudessa, nopeuttaen samalla opintojen kulkua, kun saa vähän hyväksiluettua jo käytyjä harjoitteluita varhaiskasvatuksen parissa. :) Rankkaahan siitä varmaan tulee työskennellä pienten lasten parissa, kun on kotonakin oma pieni taapero, mutta kyllä sitä ihminen unelmiensa eteen jaksaa uurastaa! ;)

"Timanttisi eivät ole kaukaisilla vuorilla

eivätkä etäisissä merissä

ne ovat takapihallasi

jos vain osaan niitä sieltä etsiä."

-Russel H.Conwell

Kylläpä on ollut ihana herätä aamuisin, kun on katsonut ulos ikkunasta ja nähnyt kauniin kevät-auringonnousun.
Pian on siis kevät, jota seuraa lämmin värienkirjoinen kesä ja tämän jälkeen vihdoinkin syksy, ja saamme pienen pikkusiskon tai -veljen perheeseemme!! Uskomatonta, että kuuden viikon päästä ollaan jo puolivälissä raskautta, kylläpä aika rientää ihan siivillä. <3

"Menneisyys on viisautta varten,

nykyhetki kuuluu toiminnalle,

mutta ilolle on varattu tulevaisuus."

-Benjamin Disraeli-

Kaunis pieni ihminen.

13+0.<3

13+0.<3

"Kukkuu maailma! Täällä minä edelleen omassa yksiössäni asustelen, hurjasti olen kuukaudessa kasvanut edellisestä ultrasta! Selkeästi näkyy jo pienet sormet ja nenänpääkin, näin hienosti minä jopa osaan jo venytellä jalkojani kohti kattoa oikoen, kun ultraaja-täti minua hätyytteli hereille kesken makoisien päiväunien! Selkeästi olen myös aavistuksen isosiskoani rauhallisempi kaveri! ;) Laskettu syntymäaikani pysyy näillä näkymin samana, eli 9.9.14 minua voi odotella syntyväksi!<3 Minulla on kaikki täällä oikein mainiosti, ihan niinkuin pitääkin, nt 1,2 eli normaali! Huhtikuun lopulla olisin valmis vähän vihjaamaan olenko tyttö vai poika, siihen asti pidän kaikkia jännityksessä!  Syksyllä minä sitten putkahdan maailmaan teitä ihanaisia ilahduttamaan nähdään silloin!"<3
-masukki

13+0, "kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen".<3

^Eilen oli siis pikkuisen nt-ulta, ja kaikki rakenteet yms näytti olevan kunnossa, terve pikkukaveri siellä leppoisasti oleili!
Iso_Pieni_Pirpana tokaisi ultrakuvan nähtyään "koia", eli siis koiraa tarkoittaa... Hehheh.

Tänään tuli netpostiin myös HUS LABILTA postia, jonka mukaan downsyndrooma trisomia-21 seulontatulos on normaali, eikä siis aihetta jatkotoimenpiteille!!!

Rakenneultra sovittiin 24.4, joskos pikkuinen silloin olisi jo valmis vähän vilauttelemaa sukukalleuksiaan.. Heh!

Täällä meidän reipas isosisko edelleen vähän toipilaana, 

yskää ja nokkosihottumaa, toivotaan että pian helpottaisi!

Ihan Kurja Enterorokko.

Täällä vietettiin alkuviikosta kolme päivää sairaalassa, rampaten hoitajalta lääkärille ja lääkäriltä toiselle. Neidille iski maanantaina kova kuume, ruoka/juoma ei maistunut ja alapäähän ikävän näköisiä näppyjä/rakkuloita, lääkärit epäilivät jos jonkin moista vaivaa, otettiin useita eri labranäytteitä mutta mitään ei selvinnyt. Yö meni todella huonosti, neiti nukkui max. 15min pätkissä, ja mamma ei saanut nukuttua silmän räpäystäkään..
 Tiistaina näpyt olivat levinneet vähän laajemmalle, jaloissakin oli jo muutama, tämän lisäksi itsellänikin oli pari näppyä käsissä, neidin kova kuume ja syömättömyys jatkui. Mitään ei taaskaan keksitty selitykseksi oireille, muuta kuin että jotain virusperäistä, kun näpyt eivät vesirokkoonkaan viitanneet. Minut kuitenkin ultrattiin varuiksi, tarkistaaksemme että masulaisella on kaikki kunnossa, ja kyllähän siellä pieni reipas kaveri jumppaili aivan hurjaa vauhtia. <3Minulle aloitettiin kuitenkin ihan varmuuden vuoksi vesirokon estolääkitys, kun ei vielä oltu varmoja mikä rokko meillä oli, enkä ollut täysin varma olenko sikiölle vaarallista vesirokkoa sairastanut..
Tiistai-keskiviikon välisenä yönä neiti okseni ja ripuloi, eli taas valvottiin
 ja keskiviikkona neidille aloitettiinkin jo nesteytys-lääke, että vältyttäisiin nenä-maha-letkulta, kun mikään ruoka tai juoma ei maistunut.
Keskiviikkona neitiä kävi katsomassa kaksi lastentautien erikoislääkäriä, jotka aikansa tutkailtuaan tuumasivat, että neidin nielu ja kieli on ihan täynnä rakkuloita, ja muutkin oireet viittaavat enterorokkoon. Aikaisemmin tätä rokkoa ei oltu edes osattu epäillä, kun neidin jalkapohjissa tai kämmenissä ei ollut ainuttakaan enterorokolle tyypillistä näppylää, eikä suutakaan ollut syynätty kunnolla ennen tätä.
Huh, helpotus että oireille löytyi vihdoinkin diagnoosi, monta päivää oltiin jo sairaalassa eristys-huoneessa vietetty mietiskellen ja stressaten mikä pienen niin huonoon kuntoon veti..
On tuo oman lapsen sairastaminen vaan niin kovin kurjaa, kun toinen on niin raasu, vaikka parhaasi mukaan koitat oloa parannella..

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. Uni paras lääke on nalle ystävämme.."

Isin sylkyssä on hyvä kölliä..

Pari päivää piti jatkaa nesteytys-lääkettä, ja pikkuhiljaa loppuviikkoon mentäessä on alkanut ruokakin maistumaan, ensin 4kk soseina, ja pikkuhiljaa karkeampanakin.. Yötkin on nukuttu paremmin, ja päivisinkin on saatu päiväunet nukuttua..
Viikonloppuna ei ole ollut enää kuumetta, ja muutenkin neiti on ollut jo melko reipas, oma itsensä. :) Koko viikon neiti nukkui minun kanssani meidän makuuhuoneessa, isi sai nukkua sohvalla (normaalistihan neiti ei millään malta nukkua meidän sängyssä, mutta nyt oikein kynysi ihan kainaloon nukkumaan.<3)..

Vihdoinkin ulos aurinkoiseen kevät-säähän!

Reipas pieni toipilas.<3

Olipas mukavaa ulkoilla, vaikka ottikin vähän voimille loppumetreillä... ;)

Perjantaina tuli minun vesirokon vasta-aine tulokseni, joiden mukaan olen onneksi vesirokon sairastanut, joten estolääkitys voitiin lopettaa, huh, kylläpä vierähti kivi sydämeltä.

Eilen, lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa vähän ulkona, pitkällä aurinkoisella vaunulenkillä, ja voi kuinka neiti iso_pieni_pirpana nauttikaan raittiista ulkoilmasta, vaikkä väsähtikin loppumetreillä. ;) Illalla mamma laittoi vähän uutta raitaa tähän kuontaloon!

Hehheh, mammalle vähän raitaa kuontaloon..

Tänään, sunnuntaina kävimmekin vaunulenkillä vähän erilaisissa maisemissa, räntää satoi taivaan täydeltä, eli inhottavassa loskakelissä pääsimme rämpimään.. Mutta neiti nautti kun pääsi taas vähän ulkoilemaan! Huomenna onkin sitten pitkästä aikaa hoitopäivä. :) Ja tiistaina mammalla nt-ultra!!<3

Sunnuntain ulkoilut loska-kelissä.

Näin reippaasti minä jaksan jo leikkiä!

<3