maailman paras mustikkapiirakka, kasvavan masun hämmästelyä ja muuta hömppää.

Täällä on päässyt totisesti valloilleen yksi hormonien vallassa hääräilevä kodinhengetär, siivoilun lomassa on nyt tullut kuvioihin myös kokkaus/leipomis-into!

Ja Kuten otsikkokin kertoo, testasin erästä uutta mustikkapiirakka-reseptiä ja tuli kyllä ihan älyttömän hyvää!
Pakko siis jakaa teille tämä resepti, ja kohta ehkä ryhtyä uuden piirakan leipomiseen, edellinen kun meni hujauksessa parempiin suihin! ;)

Piirakka on ennenkaikkea ihanan makuista, niin resepti on todella helppo ja sen muistaa aika iisisti ulkoa, kaikkia aineksia kun tulee yhden yksikön verran!
Tekemiseen menee ehkä max n.15min, sitten vaan uuniin, jäähtymään, ja ei kun maistelemaan! ;) Suosittelen, Testatkaa!!

Pakko hehkuttaa, aamukahvikin on kolmen kuukauden tauon jälkeen alkanut maistumaan,
tosin vaan n. 1/4 osa kupillista saa kerralla juotua.

Pohja:
100g voita
1dl sokeria
1 muna
1dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta

(Huom.Taikina jää tarkoituksella löysähköksi, tulee ihanan pehmoista uunissa.)

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi

2. Lisää joukkoon muna

3. Sekoita joukkoon kuivat aineet

4. Kaada voideltuun vuokaan ja levitä mustikat päälle

5. Sekoita täyteaineet keskenään ja kaada mustikoiden päälle

6. Uuniin 200asteeseen noin 0,5h, anna jäähtyä!

Päälle:
Paljon mustikoita
1prk kermaviiliä
1 muna
1rkl vaniljasokeria
n.1dl sokeria

Ja sitten ei kun herkuttelemaan! Itse pistin päälle vaniljajäätelöä, Nam!

Maistui se piirakka pikkuväellekkin.. ;)

.. Ja loppuun vähän muita kuvia meidän viikonlopusta..

Illalla iski mammalle hirveä makeanhimo, itkua tihrustaen sain ukon lähtemään muna-ostoksille! ;)

Käväisinpäs tuossa prinsessa-synttäreilläkin vähän herkuttelemassa!

Kukkuu kevät.

Saunomista!

Hah. Pakko lisätä tämä salakuva jonka ukko ilmeisesti napannut viikonloppuna, kun tämä mamma innostui pelamaan The Simsiä pleikkarilla, tietysti samalla pakko vähän surffailla netissäkin.. AI MIKÄ SOMEN UHRI?? ;)

Neidin eräs lempipuuha on hassuttelu ja erilaisten hattujen sovittelu, tässä yksi otos juuri heränneestä parivaljakosta :D

Neiti sai kummisedältään uudet lappuhaalarit, kyllä nyt kelpaa paukutella henkseleitä! ;)

JA MAINITTAKOON TÄHÄN LOPPUUN VIELÄ, EILEN POKSAHTIKIN SITTEN KÄYNTIIN KUUDESTOISTA RASKAUSVIIKKO!!

Äitin kasvava masu kummastuttaa isosiskoa.<3

Neiti Iso_Pieni_Pirpana + masukki = Maailman rakkaimmat.<3

Onni itsessään on eräänlaista kiitollisuutta. — Joseph Wood Krutch

Voi kyllä, tämä äippä on kyllä ihan onnensa kulluloilla, olen niin kiitollinen ihanasta miehestäni, tyttärestäni, tästä pienestä_masu_pirpanasta, kaikista läheisistäni, paljosta muusta elämmäsäni ja etenkin siitä että meillä täällä Suomessa on asiat niin hyvin.

"Onnellisuuden edellytys on jokin, joka herättää innostuksen."

— Charles Kingsley

Viidestoista raskausviikko pyörähtää käyntiin tänään.<3 Uskomatonta, että kasvatan sisälläni pientä ihmisen alkua, joka alkaa olla jo niin "valmiiksi kehittynyt kokonaisuus", vaikkakin vielä niin kovin pieni ja tarvitsee vielä tovin kasvaakseen siihen pisteeseen, että on valmis syntymään tänne meidän joukkoomme. Nyt hän on kuin pienoismalli ihmisestä.

"Nyt lapsen keho on kehittynyt pääosin valmiiksi. Pää on vielä iso suhteessa vartaloon, mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Lapsen päässä olevat hiuspyörteet alkavat juuri ja juuri näkyä, ja hiuksien väripigmenttiä alkaa syntyä. Nyt voi myös nähdä kulmakarvat. Sormissa ja varpaissa on jo kynnet.

Keuhkot kehittyvät jatkuvasti, ja lapsi alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Lapsi myös nielee lapsivettä, ja kehittää imemistaitojaan. Lapsella on usein hikka. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Poskilihaksien kasvaessa lapsen kasvot saavat vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.

Viikon loppuun mennessä lapsi pystyy puristamaan kätensä nyrkkiin ja imemään sormiaan. Tällä viikolla sikiön ulkoiset sukupuolielimet ovat jo niin kehittyneet, että lapsen sukupuoli voidaan erottaa ultraäänitutkimuksessa.

Vauvasi on nyt omenan kokoinen."

Kylläpä tämä aika vaan rientää, kun on tuo neiti iso_pieni_pirpana vauhdittamassa päiviä, antaen niille sisältöä! Aivan tuota pikaa ollaankin sitten jo puolivälissä raskautta, vaikka vastahan minä joulukuussa ne ensimmäisen haaleat haamu-plussat testeihin sain!!!

"Älä etsi onnea. Jos etsit, et löydä sitä, sillä etsiminen on onnen vastakohta."

— Eckhart Tolle

Meidän pirpana sai sitten eilen antibioottikuurin, kun oli korvatulehdus levinnyt molempiin korviin, tai siis piti saada jo eilen se kuuri. Iltasella kävimme apteekissa sitä hakemassa, mutta eipä sinne ollut sähköistä reseptiä tullut. Tänään siis aamulla sai hormonihirmu-äippä soitella terveyskeskukseen ja antaa vähän palautetta lääkärin toiminnasta, lupasivat laittaa reseptin apteekille ihan pikimiten!! Harmittavaa tumpelointia, kun toinen kuitenkin kolmatta viikkoa kipeänä, ja taas sairastelu pitkittyy kun antibioottien aloitus viivästyy. Mur.

Mutta jospa sitten siirtyisi tähän loppuun vähän iloisempiin asioihin. Ilmoitusluontoinen asia, neiti iso_pieni_pirpana teki nimittäin eilen kotona ensimmäistä kertaa isomman hädän pottaan, olihan tämäkin tapahtuma ikuistettava kameralle!! ;)

Ja voi tätä riemua, kun ulkona alkaa olla jo sen verran upeat kevätsäät, että meilläpäs otettiin eilen välikausi kuteet käyttöön! Toki siis toistaiseksi välikausipuvun alle laitetaan villahaalari, mutta kylläpä kummasti tuo tälläinenkin pieni vaatetuksen muutos kevään tuntua rintaan!

Juna-asemalla matkalla terveyskeskukseen, eipä näy pahemmin enää lunta!!

 Päällä neidillä siis
sisävaatteet,
villahaalari (kivat),
Välikausitakki (Lindex), +
Välikausipöksyt (travelle),
Kypärämyssy (kivat),
fleecevuorelliset tumput (H&M) &
Viking goretex kengät.





Ja kylläpä vaan tarkenee jo vallan mainiosti!! ;) Kyllä me täällä Suomessa saamme olla onnellisia, kun meillä on vaihtuvat vuodenajat, täynnä kaikkia erilaisia kelejä ja upeita värienkirjoja!

tuleepas puhelimella epäselvää kuvaa auringonpaisteessa, kamera kun unohtui kotio. :D

"Siitäkään, että muistaisimme olla välistä kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä olemme elämässämme saaneet kokea, tuskin olisi mitään haittaa onnellisuudellemme. Itse asiassa sekin on jo empiirisesti todistettu."

-Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja, Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?

Jospa sitä äippäkin tänään siis uskaltautuisi itselleen kaivamaan nahkatakit esille kaapin perukoilta! Tosin masulainen kohdalta tuskin mahtunee enää kiinni.. Heh.

"Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa."

"Aika on liian hidas odottaville

liian joutuisa pelkääville

liian pitkä murheellisille

liian lyhyt riemuitseville

mutta rakastaville 

rakastaville aika on ikuisuutta."

Rakkauden täyteinen perjantai!

Siinäpä siis myöhäistä kuvaa meidän rakkauden täyteisestä päivästä 14.2. Itselleni tämä päivä on aina tärkeä päivä, jolloin ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ovat mielessäni, ja muistan olla heistä erittäin kiitollinen (tätähän olen toki joka ikinen päivä muutenkin).

"Saadaksesi ilosta kunnolla irti,

sinun on jaettava se jonkun kanssa."

Kyllä se niin on, että elämä ei olisi elämisen arvoista, ilman kaikkia rakkaita, perhettä, ystäviä, kavereita, unohtamatta hyvän päivän tuttujakaan.
Mielestäni juurikin nämä rakkaat ihmiset rikastuttavat elämää kummasti, on joku jonka kanssa jakaa niin ilot, kuin surutkin, itkeä, nauraa, jutella, jne. Rakkaus ja ystävyys on minulle kultaakin kalliimpaa, romantikko kun olen, tuon sen kyllä läheisilleni esiin päivittäin. <3

Rakkaus

Rakkaus on pitkämielinen. Rakkaus on lempeä. 

Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa. Rakkaus ei pöyhkeile. 

Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa. 

Rakkaus ei katkeroidu. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. 

Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. 

Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.

Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ; 

mutta suurin niistä on Rakkaus.

En ole ikinä ollut niinkään lahjojen perään, itse olen lähinnä sellainen ihminen, että tykkään ilahduttaa rakkaimpiani pienillä yllätyksillä silloin tällöin, odottamatta välttämättä takaisin jotain yllätystä. Rakkautta ja välittämistä voi mielestäni näyttää muutenkin kuin lahjomalla. Mutta kyllähän se ilahdutti, kun nuo minun ihanaiset olivat muistaneet minua pienillä yllätyksillä..

"Rakkaus on ainoa, joka kasvaa, kun sitä tuhlataan."

Isommalta murulta sain kukan ja iiiison hedelmäkulhollisen herkkuja, sen lisäksi tämä isompi ihana vei meidät syömään!
Iso_Pieni_Pirpanakin sai iiihan oman annoksen (neiti on nykyään niin isoruokainen, että jos närppisi vaan meidän lautasiltamme, niin ei olisi kohta meillä mitään syötävää jäljellä, hehheh.), & hienostihan tuo neiti jo osaa syödä, ilman että puolet ruuista olisi lattialla.

Pienempi muru oli taiteillut upean sydän-kortin hoidossa, sniff kyllä oli äipällä kyynel poskella kun tämmöisen yllätyksen sai.♥:')

Ruokailun jälkeen tulimme kotiin katsomaan Suomen peliä Olympia-lätkässä, ihanaa laatuaikaa oman pienen perheen kesken, mikäs sen parempaa. ♥

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kurje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

-Alber Camus

"Silitti hiljaa enkelinsiipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti..."

Eli siis minullahan oli muka taas niin kiire, etten kerennyt aikaisemmin kirjoittelemaan, todellisuudessa olen ollut vaan niin mega_super_väsynyt!!! Ja mikäs muukaan sitä väsyä on aiheuttanut, kuin hormonit, joita eräs pieni masu-matkaaja on kropassani saanut jylläämään! ;)

"Silitti hiljaa enkelinsiipi,

kauneinta kaikista käytti.

Onnen ovesta sisään hiipi,

toiveet todeksi täytti.

Onnemme on sanaton.

Mikäli kaikki hyvin käy,

niin syyskuun alussa äidin synttäreillä,

meitä vihdoin neljä on."

"Pulla uunissa"..

ELI siis KYLLÄ, Meitä on siunattu mitä parhaimmalla lahjalla, kunhan kaikki vaan menee hyvin, niin syksymmällä meitä on vihdoin neljä. <3 Pikkuveikkaa/-siskoa odotellaan syntyväksi 9.9.2014, eli PÄIVÄÄ ENNEN OMIA SYNTYMÄPÄIVIÄNI, saas nähdä, vietetäänkö tänä vuonna äipän synttäreitä vähän poikkeavissa tunnelmissa synnytyssairaalalla.. Heh, olisi siinä kyllä syntymäpäivälahjaa kerrakseen.

Vauvan tulohan oli meille täysin yllätys, joskin todella toivottu ja iloinen sellainen. Ensimmäiset epäilykseni mahdollisesta raskaudesta heräsivät joulun pyhinä, Jouluaattona olin todella väsynyt, ja itkeskelin täysin mitättömistäkin asioista, ja toki siinä sitten heräsi "se tunne", että tässä taidetaan olla raskaana..
EnsimmäiseT raskaustestit tein 27.12.2013, kun vihdoin olivat kaupat auki Joulun jälkeen. Kaksi testiä tein heti, ja kumpaankin piirtyi hyvin haalea plussa-viiva, en ollut varma pitäisikö siinä itkeä vai nauraa, taisinkin siis tehdä näitä molempia samanaikaisesti..

Soitin heti testit tehtyäni eräälle hyvälle ystävälleni ja ilmoitin uutisista, paniikkikohtauskaan ei ollut kaukana, niin iso, elämäämullistava asia tuo raskautuminen nimittäin ihmiselle on. Mielessä kolkutti pieni epävarmuus, että voiko tämä olla totta, kun lähipiirissämme oli tullut viimeaikoina useampia ikäviäkin uutisia raskauksien osalta. Teinkin raskaustestejä kaikenkaikkiaan varmaan ainakin kuusi..

testailua..

lisää testailua..

.. Ja tämän jälkeen uskoinkin, että kyllähän tässä nyt raskaana ollaan..

Pieni pelko siis kalvoi mielessä heti alussa, ja samalla mietti että voiko tässä nyt iloita omasta raskaudesta, kun kaikilla ei ole yrityksistä huolimatta käynyt samanlainen tuuri.. Mutta sitten eräs tuttavani sanoi, että "Teidän onni ei ole toisilta pois.", ja tämä saikin minut ajattelemaan, että tottahan se on..

 Mitä pitemmälle raskauteni etenee, sitä useammin tuntemattomat hymyilevät minulle. Miksi?  - Koska olet yhä useammin heitä lihavampi. ;)

Alusta asti olen ollut todella väsynyt, nukkumaan menen yleensä jo 21.00 maissa ja päiväuniakin nukkuisin mieluusti aina tilaisuuden tullen. Edelliseen raskauteen verrattuna tämä raskaus on ollut tyystin erilainen mm. pahoinvointien saralla. Edellinen raskaus aiheutti alusta asti huolta silkalla oireettomuudellaan, kun taas tässä raskaudessa järkyttävä pahoinvointi on ollut matkassa 24/7, oksennus kurkussa saa olla alituiseen. Edellisessä raskaudessa mieleni teki kaikkea rasvaista ja suolaista, tässä raskaudessa taas kaikki liha yms suolainen saa puistattamaan, mieli tekee lähinnä hedelmiä yms terveellistä. Painokin on Joulun jäljiltä pudonnut pari kiloa tämän etomisen johdosta.. Aika ajoin itkukin on todella herkässä..

Rv 10+

Masun turvotuskin tuli edellisen raskauden tavoin kuvioihin heti ensi viikoilta lähtien ja nyt ensimmäisen ja toisen kolmanneksen rajapyykillä masu on kyllä jo ihan selvä raskauspötsi.
Enää ei löysillä vaatteillakaan saa pötsiä piiloteltua, joten ensimmäisen ultran jälkeen päätimmekin viimein julkistaa raskauden ihan yleisesti, tätä ennen asiasta tiesi ihan vaan muutamat läheisimmät ihmiset. ;)

Isosisko. <3 "Vauvakin haluaa leikkiä autoilla.." ;)

Asiasta toiseen sen verran, että
Minullahan oli siis tarkoitus aloittaa opiskelut/työt heti tammikuussa ison_pienen_pirpanan päivähoidon alettua, mutta luonnonvoimat päättivätkin puuttua peliin ja muuttaa hieman suunnitelmia..
Mutta sen vaan sanon, että tästä muutoksesta ei voisi enää onnellisempi olla. <3
Kovasti olen kuukausi tolkulla hakenut töitä, muutamassa haastattelussakin rampannut, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, vaikka jokunen "varma paikkakin" on mukaan mahtunut.. Opinnot nyt sitten lykkääntyvät ainakin parilla vuodella, mutta aika tarkat suunnitelmat tässä on keretty puimaan tulevaisuutta silmällä pitäen..

Nyt olenkin siis päättänyt aloittaa parin kuukauden työkokeilussa esim. päiväkodissa, hoivakodissa tms, josta saan työkokemusta ja oppia alalta johon olen tulevaisuudessa, opinnoissani suunnitellut suuntautuvani..

"Kaikki tulee sille, joka odottaa, jos hän työskentelee samalla kun odottaa."

— Tuntematon

Kesäksi olen ajatellut hakea kesätöitä myös ko. alan hommiin, toivottavasti tärppäisi ja saisin vieläkin enemmän kartoitettua osaamistani ja työkokemusta, joka edesauttaisi vastaisuudessa opintoihin pääsyssä/niissä edistymisessä.

"Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta.

— Maxim Gorki

Tarkoituksenani on siis lukea itseni lähihoitajaksi aikuispuolella, ja ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, "isona" jatkaa opintoja lukien itseni vielä sosionomiksi.. Haaveenani on siis työskennellä ihmisten hyväksi, auttaa ja tukea apua tarvitsevia. Haluan tuntea itseni hyödylliseksi.

Vielähän ei ole kiirettä, koen olevani nuori ja motivoitunut opiskelemaan vielä uuden ammatin.
Mainittakoon vielä, että minullahan kuitenkin on ennestään jo ylioppilastutkinto + Parturi-Kampaajan tutkinto, mikä ei kuitenkaan vastaa sitä "unelma-ammattiani/elämäntyötä" mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.. Täysin puilla paljailla tässä ei siis olla koulutuksenkaan osalta, vaan ammatinvaihtoa ajatellen kouluttautumassa enemmän.

Lisätäänpä tähän loppuun vielä, että viime viikolla olin sellaisella työllistymis-koulutusjaksolla, jossa nappasin itselleni hygieniapassin luokan parhain pistein, eli nyt on sitten sekin edesauttamassa työn/työkokeilun saamista!

Nyt kuitenkin joudan tästä jo naisten olympia-lätkää vahtaamaan, joten palailen kunhan taas olot ja jaksaminen antavat myöten!

Nokka kohti uusia tuulia.

Me käytiin eilen katsomassa sitä uutta kotia ja kyllä me päätettiin se ottaa!
Nyt vaan odotellaan marraskuun loppua että saadaan avaimet plakkariin ja tavarat roudattua kohti uutta kotia!! Can't wait! Nyt on jo ensimmäinen säkillinen turhaa roinaa ja roskaa odottamassa hävittämistä! Malttamattomana aloitin muuttohommat siis näin hyvissä ajoin, kuukauden päästähän se muutto vasta on, mutta eipähän tule sitten niin kiire.. *Koputtaa puuta*.. ;)

Muitakin uutisia on.. Nimittäin meitin pirpana sai perhepäivähoitopaikan, tammikuussa alkaen!! Jes nyt ei tarvitse sitäkään stressata, että saako paikan ajoissa!! Ja vielä perhepäivähoitajalle, juuri sitä mitä toivottiinkin, meidän isolle-pienelle pirpanalle! :')

Isomman kämpän ja hoitopaikan saaminen muuttaa nyt kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmia sen verran, että päädyttiin nyt sellaiseen tulokseen, että meikäläinen jatkaa tammikuussa työelämän pariin, opiskelut siirretään vähän tuonnemmaksi.. Mutta kylläpä odotankin jo innolla pääseväni töihin, johan tässä on vuosi jos toinenkin "laiskoteltu"! ;)

"Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta."

Nyt on kyllä tuleville viikoille ja etenkin viikonlopuille hommaa, että saadaan tämä meidän nykyinen mörskä pakettiin, ja mielessämme sisustella tavaroita jo uuteen kotiin, ennen varsinaista muuttopäivää..

Kylläpä asiat vaan lutviutuu omalla painollaan, kun vaan on malttavainen.. Viimeisen kuukauden sisällä on kyllä tapahtunut yhtä jos toistakin, elämää mullistavia asioita!

Kiitän ja Kuittaan!


Ps, Muksaa viikonloppua kaikille! Mitä teillä on suunnitelmissa vapaapäiville? :)

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. - Muumipappa

Minä olen kultana sinulle.

Tule sinä armaaksi minulle.

Tassutellen, hassutellen käydään onnen kyliin,

rakkauden syliin.

Poimitaan meille noita,

onnen pikku pipanoita.

Minä olen kultana sinulle,

tule sinä armaaksi minulle. 

- Uppo-Nalle

"Kuinkas sattui hauskasti, tuli onni vastaan,

yhteen sitoi tiukasti nämä kaksi lastaan."

... Ja voi ihmettä ja kummaa mikä yllätys minua tänään odottikaan suihkusta tullessani. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä onnen määrää, symboloikoon vasemmassa nimettömässäni kiiltävä sormus kaikkea sitä mitä sanat eivät riitä kertomaan..<3

Leikki on lapsen työtä..

"On vain kaksi kestävää perintöä jotka kannattaa toivoa pystyvänsä antamaan lapsilleen: Juuret ja siivet." 

-Hodding Carter

Kaunis pieni ihminen..

Onnelline pieni ihminen leikkimässä, voi sitä ilon ja riemun määrää joka päivä kun toinen pääsee ulos rymyämään..  Kyllä maailmassa onkin sitten niin valtavasti hämmästeltävää ja kummasteltavaa.. Vaikka itsellä olisi kuinka huono päivä tahansa, tuo oman lapsen onnellisuus ja ilo aina hymyn omillekkin huulille, se maaginen yhteys lapsen ja äidin välillä. <3

Ihme ja kumma..

"Kukka!"

 "Paras perintö, jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa, on muutama hetki ajastaan joka päivä." 

(O. A. Battista)

"Kiiikkaaaa.."

Tänään on touhuiltu kaikkea kivaa perheen kesken.. Aamulla telmittiin kotona yhdessä.. Tänään ollaan myös nautittu hyvästä ruuasta, raikkaasta syys-ilmasta jo toistemme seurasta. 

Ja käytiinpä Jaden iso-vaaria ja pikkuserkkuja moikkaamassa.. Kylläpä neiti pienen alku-ujostuksen jälkeen hyppi pitkin seiniä riemusta kun pääsi uuteen paikkaan touhuamaan ja tutkailemaan.. .

Iltasella kahviteltiin vielä pikaisesti M:n kaksoisveljen ja tämän avokin kanssa, ja sitten tultiin kotiin  ihan vaan köllöttelemään..
Katseltiin tuossa Kungfu Panda 2, ja nyt kun minityyppi on ollut jo pari tuntia unten mailla, ollaan me isomman murun kanssa pidetty taas vaihteeksi Greyn Anatomia-maratonia..

Ja kohta tutimaan! Huomenna on taas Uusi päivä/Uusi viikko ja Uudet kujeet, paaaljon ohjelmaa tiedossa!