"Silitti hiljaa enkelinsiipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti..."

Eli siis minullahan oli muka taas niin kiire, etten kerennyt aikaisemmin kirjoittelemaan, todellisuudessa olen ollut vaan niin mega_super_väsynyt!!! Ja mikäs muukaan sitä väsyä on aiheuttanut, kuin hormonit, joita eräs pieni masu-matkaaja on kropassani saanut jylläämään! ;)

"Silitti hiljaa enkelinsiipi,

kauneinta kaikista käytti.

Onnen ovesta sisään hiipi,

toiveet todeksi täytti.

Onnemme on sanaton.

Mikäli kaikki hyvin käy,

niin syyskuun alussa äidin synttäreillä,

meitä vihdoin neljä on."

"Pulla uunissa"..

ELI siis KYLLÄ, Meitä on siunattu mitä parhaimmalla lahjalla, kunhan kaikki vaan menee hyvin, niin syksymmällä meitä on vihdoin neljä. <3 Pikkuveikkaa/-siskoa odotellaan syntyväksi 9.9.2014, eli PÄIVÄÄ ENNEN OMIA SYNTYMÄPÄIVIÄNI, saas nähdä, vietetäänkö tänä vuonna äipän synttäreitä vähän poikkeavissa tunnelmissa synnytyssairaalalla.. Heh, olisi siinä kyllä syntymäpäivälahjaa kerrakseen.

Vauvan tulohan oli meille täysin yllätys, joskin todella toivottu ja iloinen sellainen. Ensimmäiset epäilykseni mahdollisesta raskaudesta heräsivät joulun pyhinä, Jouluaattona olin todella väsynyt, ja itkeskelin täysin mitättömistäkin asioista, ja toki siinä sitten heräsi "se tunne", että tässä taidetaan olla raskaana..
EnsimmäiseT raskaustestit tein 27.12.2013, kun vihdoin olivat kaupat auki Joulun jälkeen. Kaksi testiä tein heti, ja kumpaankin piirtyi hyvin haalea plussa-viiva, en ollut varma pitäisikö siinä itkeä vai nauraa, taisinkin siis tehdä näitä molempia samanaikaisesti..

Soitin heti testit tehtyäni eräälle hyvälle ystävälleni ja ilmoitin uutisista, paniikkikohtauskaan ei ollut kaukana, niin iso, elämäämullistava asia tuo raskautuminen nimittäin ihmiselle on. Mielessä kolkutti pieni epävarmuus, että voiko tämä olla totta, kun lähipiirissämme oli tullut viimeaikoina useampia ikäviäkin uutisia raskauksien osalta. Teinkin raskaustestejä kaikenkaikkiaan varmaan ainakin kuusi..

testailua..

lisää testailua..

.. Ja tämän jälkeen uskoinkin, että kyllähän tässä nyt raskaana ollaan..

Pieni pelko siis kalvoi mielessä heti alussa, ja samalla mietti että voiko tässä nyt iloita omasta raskaudesta, kun kaikilla ei ole yrityksistä huolimatta käynyt samanlainen tuuri.. Mutta sitten eräs tuttavani sanoi, että "Teidän onni ei ole toisilta pois.", ja tämä saikin minut ajattelemaan, että tottahan se on..

 Mitä pitemmälle raskauteni etenee, sitä useammin tuntemattomat hymyilevät minulle. Miksi?  - Koska olet yhä useammin heitä lihavampi. ;)

Alusta asti olen ollut todella väsynyt, nukkumaan menen yleensä jo 21.00 maissa ja päiväuniakin nukkuisin mieluusti aina tilaisuuden tullen. Edelliseen raskauteen verrattuna tämä raskaus on ollut tyystin erilainen mm. pahoinvointien saralla. Edellinen raskaus aiheutti alusta asti huolta silkalla oireettomuudellaan, kun taas tässä raskaudessa järkyttävä pahoinvointi on ollut matkassa 24/7, oksennus kurkussa saa olla alituiseen. Edellisessä raskaudessa mieleni teki kaikkea rasvaista ja suolaista, tässä raskaudessa taas kaikki liha yms suolainen saa puistattamaan, mieli tekee lähinnä hedelmiä yms terveellistä. Painokin on Joulun jäljiltä pudonnut pari kiloa tämän etomisen johdosta.. Aika ajoin itkukin on todella herkässä..

Rv 10+

Masun turvotuskin tuli edellisen raskauden tavoin kuvioihin heti ensi viikoilta lähtien ja nyt ensimmäisen ja toisen kolmanneksen rajapyykillä masu on kyllä jo ihan selvä raskauspötsi.
Enää ei löysillä vaatteillakaan saa pötsiä piiloteltua, joten ensimmäisen ultran jälkeen päätimmekin viimein julkistaa raskauden ihan yleisesti, tätä ennen asiasta tiesi ihan vaan muutamat läheisimmät ihmiset. ;)

Isosisko. <3 "Vauvakin haluaa leikkiä autoilla.." ;)

Asiasta toiseen sen verran, että
Minullahan oli siis tarkoitus aloittaa opiskelut/työt heti tammikuussa ison_pienen_pirpanan päivähoidon alettua, mutta luonnonvoimat päättivätkin puuttua peliin ja muuttaa hieman suunnitelmia..
Mutta sen vaan sanon, että tästä muutoksesta ei voisi enää onnellisempi olla. <3
Kovasti olen kuukausi tolkulla hakenut töitä, muutamassa haastattelussakin rampannut, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, vaikka jokunen "varma paikkakin" on mukaan mahtunut.. Opinnot nyt sitten lykkääntyvät ainakin parilla vuodella, mutta aika tarkat suunnitelmat tässä on keretty puimaan tulevaisuutta silmällä pitäen..

Nyt olenkin siis päättänyt aloittaa parin kuukauden työkokeilussa esim. päiväkodissa, hoivakodissa tms, josta saan työkokemusta ja oppia alalta johon olen tulevaisuudessa, opinnoissani suunnitellut suuntautuvani..

"Kaikki tulee sille, joka odottaa, jos hän työskentelee samalla kun odottaa."

— Tuntematon

Kesäksi olen ajatellut hakea kesätöitä myös ko. alan hommiin, toivottavasti tärppäisi ja saisin vieläkin enemmän kartoitettua osaamistani ja työkokemusta, joka edesauttaisi vastaisuudessa opintoihin pääsyssä/niissä edistymisessä.

"Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta.

— Maxim Gorki

Tarkoituksenani on siis lukea itseni lähihoitajaksi aikuispuolella, ja ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, "isona" jatkaa opintoja lukien itseni vielä sosionomiksi.. Haaveenani on siis työskennellä ihmisten hyväksi, auttaa ja tukea apua tarvitsevia. Haluan tuntea itseni hyödylliseksi.

Vielähän ei ole kiirettä, koen olevani nuori ja motivoitunut opiskelemaan vielä uuden ammatin.
Mainittakoon vielä, että minullahan kuitenkin on ennestään jo ylioppilastutkinto + Parturi-Kampaajan tutkinto, mikä ei kuitenkaan vastaa sitä "unelma-ammattiani/elämäntyötä" mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.. Täysin puilla paljailla tässä ei siis olla koulutuksenkaan osalta, vaan ammatinvaihtoa ajatellen kouluttautumassa enemmän.

Lisätäänpä tähän loppuun vielä, että viime viikolla olin sellaisella työllistymis-koulutusjaksolla, jossa nappasin itselleni hygieniapassin luokan parhain pistein, eli nyt on sitten sekin edesauttamassa työn/työkokeilun saamista!

Nyt kuitenkin joudan tästä jo naisten olympia-lätkää vahtaamaan, joten palailen kunhan taas olot ja jaksaminen antavat myöten!

HipHei helmikuu, mitäpä meidän perheelle tänä päivänä oikein kuuluu.

No voihan nenä. Kylläpä olen taasen  piitkän tovin laiminlyönyt tätä näpyttelyä.. On ollut muuttoa, Joulua, Uutta Vuotta, ison-pienen pirpanan hoidon aloitusta, omien työjuttujen suunnittelua ymsyms hässäkkää että kertakaikkiaan olen vaan tietoisesti "unohtanut" näpytellä meidän kuulumisia..
Mutta jos nyt taas kuvien välityksellä kertoilisin vähän meidän viime aikojen kuulumisia.. Ja koitanpa taas tsempata tämän kirjoittelun kanssa vastaisuudessa..
Paljastanpa sen verran, Luvassa lähiaikoina elämää mullistavia tapahtumia mm. työrintamalla ymsyms.. ;)

Ensimmäisiä päivä uudessa kodissa.. Eteisestä.

Kaaoksen partaalla oleva keittiö.

Lisää keittiötä..

Olohuone toistaiseksi kovin pelkistetty kun ei ole hyllyjä/tauluja tms. vielä ripustettu..

VIHDOINKIN meillä on ihan oma huone!!

Joulu on taas. <3

Iloinen pieni tonttu-tyttö!

Jouluaattona olimme aamusella perheen kesken kotona, iltapäivästä lähdimme M:n mummilaan sukuloimaan ja illaksi haimme isäni meille jatkamaan Joulun viettoa.

Tuli syötyä hyvin, katseltua jouluohjelmia, saunottua, naurettua, nautittua läheisten seurasta, käytyä haudoilla, ja kaikkea muuta ihanaa, kyllä Joulu voisi mielestäni olla useammin kuin kerran vuodessa. <3

Pikku-Neitikin pääsi maistamaan riisipuuroa, kinkkua, torttua, piparia, yms yms jouluherkkuja, mutta ehdoton suosikki oli herneet!

Uuden Vuoden viettoa "mummulassa" ja ihan vaan kotosalla, raketit vähän meinasi jännittää neitokaista..

JA SITTEN ALKOIKIN MEIDÄN ISOLLA TYTÖLLÄ PERHEPÄIVÄHOITO!! Sniff. Reippaana aloitti neiti uuden vaiheen elämässään.

Hämmästyttävä Kummastuttava Ensilumi..

Whiiiihh Lunta!!

Ohhoh. Kyylmää lunta Yhh.

Pulkkailemaan!

Iso-Pieni Pirpana oppii joka päivä uusia asioita, sanoja yms yms. Ihanaa seurata vierestä, kuinka toinen tekee uusia oivalluksia, kaikki uudet asiat jaksaa hämmästyttää ja kummastuttaa niin mahdottomasti.. Neidistä on puhjennut oikea kujeilija, uhmaltakaan ei olla vältytty, mutta toisaalta hän on niin kovin positiivinen ja hellyyttävä persoona, ja toki tilanteen vaatiessa myös hieman ujo. 

Neiti puhua papattaa jo kovaa vauhtia, matkii kaikkia uusia kuulemiaan sanoja, rakentelee palikka-torneja, leikkii pikkuautoilla "prrmm prmmm" ja pikku-hevosilla "ihhahhaa ihhahhaa", selailee mielellään kirjoja, rämpyttelee leikki pianoaan ja tanssahtelee aina musiikin soidessa..

Iso tyttö, yhtä hymyä koko neiti. <3

Siinäpä muutama otos meidän parhaista hetkistä viime aikoina.. 

Lisäksi on mainittava, että tämä mammakin sai vihdoin sen stressiä aiheuttaneen autokoulun käytyä ja nyt löytyy kortti taskusta! ;)

Räpsinpä vaikka ensi viikolla tuoreempia kuvia tästä uudesta kodista (minullakin toiv. viimeinen lomailu viikko ennen työelämään palaamista, tästäkin enemmän ensi viikolla), 

ja loppuviikosta on sitten luvassa jännittävän kutkuttavaa postausta työkuulumisista, parisuhde rintamalta ja muista jutuista! :)

Hyvää huomenta, Sairaan kaunis maailma.

Kukkuu!! Hengissä ollaan! Meikäläisellä on jäänyt tietokoneella näpyttely nyt tyystin taka-alalle, syytettäköön asiasta nyt vaikka tätä melkoista muuttorumbaa, melkoisen vauhdikasta taaperon alkua ja kaikkea muuta härdelliä mitä tässä nyt on ollut lähiaikoina, ei kertakaikkiaan ole kerennyt/jaksanut/muistanut istua alas tietokoneen äärelle ja rustailla kuulumisia.. ;)

"Merkillinen paikka tämä elämä. Niin täysi, kaunis ja huumaava. Minun elämäni minua varten, sinun elämäsi sinua varten. Jokaiselle oma polku, oma aika ja elämän tehtävä. Minun yhtä arvokas kuin sinun. Jokaisen tasavertainen."

Mutta siis asiaan.. Meillä on enää tasan viikko muuttoon!!! Lupaan sitten heti laitella kuvaa uudesta kodista, kunhan saadaan tavaroita laitettua paikalleen! Tällä hetkellä asustelemme siis melkoisessa pahvilaatikkoh*lvetissä täällä vanhassa kämpässä, ahdas kämppä on nyt entistäkin ahtaampi täällä lukuisien pakattujen ja tyhjien laatikoiden yms rojun keskellä..
Tämmöiselle romantikolle kovin paikka tässä on ehkä se, että kaikki tuikut kynttilöineen on jo pakattu johonkin laatikkoon, eikä nyt siis hämärtyviin alkutalven iltoihin saa sitä pientä tunnelmaa niistä kynttilöistä, pienestä sitä ihminen osaakin keksiä murhetta.. :D
Nyt tämän viikonlopun ohjelmalistassa ainakin jääkaapin ja lieden taustan puunaaminen, ja ainakin muutaman laatikon pakkaaminen, ettei sitten ensiviikolle jää enään niin kamalasti hommaa ja turhaa stressattavaa..

Tässä muuttorumban ohella olen suorittanut autokoulun ajotunnit loppuun, teoriakoekkin meni ihan heittämällä läpi! Nyt vaan odotellaan että autokoulun väki puolestaan hoitaisi hommat niin että pääsisin ajokokeeseen niin pian kuin mahdollista.. Pakko kyllä sanoa että melkoisia mämmikouria siellä on töissä, viikon maksu/varoitusajalla laittoivan koko autokoulun laskutkin, vaikka monta kuukautta niiden laskujen perään kyselin, paljon on jäänyt ajotunneilla oppimatta, mm. taskuparkkia yms ei ole kertaakaan opeteltu, joten jouduin varaamaan muutaman lisätunnin, jotta pääsisin puuttuvat opit ammentamaan, ja mahdollisesti ennen joulua saisin sitten sen ajokortinkin taskuuni.

 "Jos elämän piirtää aikajanaksi, löytyy janalta menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Nyt hetki on se aika, jossa kaikki tämä meille tapahtuu. Menneisyys on muovannut meistä meitä ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa nyt hetken valinnoilla."

Töitä olen hakenut oikein urakalla, toivotaan että jonkun työhakemuksen kanssa tärppää, ja pääsisin sitten heti tammikuussa aloittamaan työt kun pikkuneiti suuntaa perhepäivähoitajalle, vähiin käy siis tämä meidän "lomailu", ennenkuin loppuu! Tahtoa ja motivaatiota kyllä löytyy enemmän kuin tarpeeksi työrintamalle.

"Kyky on se, mitä pystyt tekemään. 

Motivaatio määrää sen, mitä teet. 

Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

Pisimmälle pääsevä henkilö on tavallisesti se, 

joka on halukas tekemään ja uskaltamaan. 

Kaiken varan vene ei pääse koskaan kauaksi rannasta."

-Dale Carnegie

Pikkuneidistä sen verran, että hänestä on kuoriutunut kaksi eri puolta, toisaalta hän on melkoinen "riiviö", esiuhmaa on siis todellakin havaittavissa.. Kieltoja ei kuutele juurikaan, vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.. ;) Koettelee jatkuvasti rajojaan ja keksii jekkuja, komentelee kuin mikäkin "Justiina".
Toisaalta taas hänestä on kehkeytynyt oikein hurmaava ja veikeä pieni tytöntylleröinen, irvistyksiä ja hymyä ei meillä säästellä, omatoimisesti antaa vähän väliä halauksia ja suukottaa poskelle, oppii jatkuvasti uusia sanoja ja puhua papattaakin kuin papupata..
Tykkää mm. hippaleikeistä, kutitusleikeistä yms hassuttelusta, lempileluja ehdottomasti autot, pallot ja pieno.
Melkoisen kasvuspurtinkin on neiti ottanut, aiemmin vähän niukemmin syönyt (lieko syynä ollut hampaiden tulo tms) on alkanut syömään oikein hyvällä ruokahalulla, tuntuu että jatkuvasti pitäisi nyt olla mutustelemassa jotakin.. ;)

Parisuhde rullaa omalla painollaan, eli oikein mukavasti menee, en edes muista milloin oltaisi viimeksi edes riidelty jostain (*koputtaa puuta*), ollana me vaan niin hyvää pataa keskenämme tuon ukonkörilään kanssa.. ;)

Tähän loppuun täytyy vielä mainita, että Huih, enään kuukausi JOULUUN!!! <3 Ensimmäiset joululahjatkin löytyy jo kaapin perukoilta jemmasta, hain isäni luota oman vanhan seinäkalenterini, johon tänä vuonna pääsee tontut jemmailemaan pikkuneidille jotain pieniä yllätyksiä..
Innolla odotan jo että pääsee uutta kotia laittamaan nätiksi jouluvaloilla yms härpäkkeillä. Can't wait!!

"Valtava määrä erilaisia tunteita minussa. Kuin valtava sateenkaari sieluni sisällä. Mittaamaton määrä opittavaa ja nähtävää. Mielettömän paljon riemuittavaa ja koettavaa. Se on elämä ja elämää minä rakastan!"

Tässäpä nyt varmaan tärkeimmät kuulumiset nyt tällä erää, eli toisin sanoen, elämä hymyilee, mutta kertokaas

Mitäpä teille muille kuuluu? :)

Nokka kohti uusia tuulia.

Me käytiin eilen katsomassa sitä uutta kotia ja kyllä me päätettiin se ottaa!
Nyt vaan odotellaan marraskuun loppua että saadaan avaimet plakkariin ja tavarat roudattua kohti uutta kotia!! Can't wait! Nyt on jo ensimmäinen säkillinen turhaa roinaa ja roskaa odottamassa hävittämistä! Malttamattomana aloitin muuttohommat siis näin hyvissä ajoin, kuukauden päästähän se muutto vasta on, mutta eipähän tule sitten niin kiire.. *Koputtaa puuta*.. ;)

Muitakin uutisia on.. Nimittäin meitin pirpana sai perhepäivähoitopaikan, tammikuussa alkaen!! Jes nyt ei tarvitse sitäkään stressata, että saako paikan ajoissa!! Ja vielä perhepäivähoitajalle, juuri sitä mitä toivottiinkin, meidän isolle-pienelle pirpanalle! :')

Isomman kämpän ja hoitopaikan saaminen muuttaa nyt kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmia sen verran, että päädyttiin nyt sellaiseen tulokseen, että meikäläinen jatkaa tammikuussa työelämän pariin, opiskelut siirretään vähän tuonnemmaksi.. Mutta kylläpä odotankin jo innolla pääseväni töihin, johan tässä on vuosi jos toinenkin "laiskoteltu"! ;)

"Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta."

Nyt on kyllä tuleville viikoille ja etenkin viikonlopuille hommaa, että saadaan tämä meidän nykyinen mörskä pakettiin, ja mielessämme sisustella tavaroita jo uuteen kotiin, ennen varsinaista muuttopäivää..

Kylläpä asiat vaan lutviutuu omalla painollaan, kun vaan on malttavainen.. Viimeisen kuukauden sisällä on kyllä tapahtunut yhtä jos toistakin, elämää mullistavia asioita!

Kiitän ja Kuittaan!


Ps, Muksaa viikonloppua kaikille! Mitä teillä on suunnitelmissa vapaapäiville? :)

Unelmointi on paras tapa luoda todellisuutta.

Ja vihdoinkin tähän päivään. Tosiaan, enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut olevani maailman onnellisin äiti, omasta pienestä taaperoisestani. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut että minulla juurikin tuo ihana mieheni rinnallani (tätä ei varmasti olisi moni muukaan uskonut historiamme alkutaipaleen tuntien), ja että on mitä mahtavin pieni perhe, rauhallinen koti ja jopa ylioppilastuntkinto ja ammattikin..
Minulla on nyt kaikkea sitä, mistä en joskus uskaltanut edes unelmoida. <3

Mutta niin vaan elämä kantaa yllätyksiä mukanaan..
Tällä hetkellä olen täysipäiväisesti kotiäitinä tuolle ihanaiselle pienelle pirpanalle, jonka kanssa ei kyllä aika käy pitkäksi, ei sitten millään.<3

..Vaan tammikuussapas olisi meidän neitokaisen aika aloittaa päivähoidossa, ja äipän tulevaisuus onkin vielä hieman auki työn/koulun saralta..
Hain tuossa taannoin muutamaa opiskelupaikkaa, minua aina kiinnostaneelle, täysin uudelle alalle, vielä ei ole tullut "tuomiota", otetaanko minut vastaan ko. alan opiskelijaksi..

Jos niin ihanasti käy että pääsen sisään, niin sitten minusta vuoden-parin päästä todennälöisesti tulee lähihoitaja.. Ja joskus sitten ISONA olisi haaveena lukea itseni vielä sosionomiksi, mutta sen aika saa odottaa vielä tuolla hamassa tulevaisuudessa..

Onni syntyy, kun valmistelu kohtaa mahdollisuuden.— Elmer Letterman

..Ja jos nyt taas niin ikävästi käy, etten pääsisikään heti tammikuussa opintielle, niin se ei maailmaani romuta, vaan sitten haen töitä joko omalle alalleni (parturi-kampaaja), mikä tällä hetkellä kyllä kovasti kutkuttelisi..
Olenhan aina nauttinut ihmisten hiustenlaitosta, vaikkei se heti valmistumisen jälkeen siltä tuntunutkaan, vaan halusin kokeilla jotain aivan muuta.. Mutta nyt melkoisen pitkän tauon tuo kaipuu ko. ammatin hommiin näkyy mm. omien hiustyylieni jatkuvana muutoksena, ystävien kuontaloitten uuteen uskoon laittamisena jne..
Tai sitten haen töitä, noh katsotaan sitä ammatin suuntautumista enemmän sitten kun saan kouluilta tiedon mahd. opiskelupaikasta.. Siihen saakka olkoon työsuunnitelmat avoimet.. ;)

Menestyksen ensimmäinen askel on rakastua työhösi.— Sisar Mary Lauretta

Älä odota innostusta. Et saa mitään aikaan, jos odotat. Mielesi pitää ymmärtää, että sen on aika ryhtyä töihin.

 "Kun työ on nautinto, elämä on ilo. 
Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta."
— Maxim Gorki

Luovuus on usein olemassaolevan tosiasian oivaltamista. Tiesittekö että vasen ja oikea kenkä keksittiin vasta runsas vuosisata sitten.— Bernice Fitz-Gibbon
Tulevaisuuden haaveissa häämöttää myös "punainen tupa ja perunamaa", mutta ennen sitä ihan omaa kotia keräämme siihen rahaa vielä pitkän tovin, ja sitä tehdessämme odotteleme tässä nyt saavamme edes vähän isomman vuokra-asunnon.. Vuosihan tässä on pian odotettu, joten toivotaan että pian tärppäisi. Isompi asunto kun saadaan, on meille odotettavissa mm. Jadelle pieni karvakamu, jne..Ja innolla jään nyt siis odottamaan mitähän tulevaisuus meille tuo tullessaan, kunhan uskallamme unelmoida. <3
"Unelmat ja toiveet voivat olla vaikeasti tavoiteltavissa. Saavuttaaksesi ne, sinun on jaksettava yrittää.

Alä luovuta.

Ennen kaikkea, älä koskaan lakkaa uskomasta itseesi.

Muista, että sinäkin olet jotain erikoista ja voit menestyä elämässä.

Ei ole tärkeää mihin pyrit, kunhan päämäärän saavuttaminen tekee sinut onnelliseksi."

-Rosemary DePaolis