Ihan Kurja Enterorokko.

Täällä vietettiin alkuviikosta kolme päivää sairaalassa, rampaten hoitajalta lääkärille ja lääkäriltä toiselle. Neidille iski maanantaina kova kuume, ruoka/juoma ei maistunut ja alapäähän ikävän näköisiä näppyjä/rakkuloita, lääkärit epäilivät jos jonkin moista vaivaa, otettiin useita eri labranäytteitä mutta mitään ei selvinnyt. Yö meni todella huonosti, neiti nukkui max. 15min pätkissä, ja mamma ei saanut nukuttua silmän räpäystäkään..
 Tiistaina näpyt olivat levinneet vähän laajemmalle, jaloissakin oli jo muutama, tämän lisäksi itsellänikin oli pari näppyä käsissä, neidin kova kuume ja syömättömyys jatkui. Mitään ei taaskaan keksitty selitykseksi oireille, muuta kuin että jotain virusperäistä, kun näpyt eivät vesirokkoonkaan viitanneet. Minut kuitenkin ultrattiin varuiksi, tarkistaaksemme että masulaisella on kaikki kunnossa, ja kyllähän siellä pieni reipas kaveri jumppaili aivan hurjaa vauhtia. <3Minulle aloitettiin kuitenkin ihan varmuuden vuoksi vesirokon estolääkitys, kun ei vielä oltu varmoja mikä rokko meillä oli, enkä ollut täysin varma olenko sikiölle vaarallista vesirokkoa sairastanut..
Tiistai-keskiviikon välisenä yönä neiti okseni ja ripuloi, eli taas valvottiin
 ja keskiviikkona neidille aloitettiinkin jo nesteytys-lääke, että vältyttäisiin nenä-maha-letkulta, kun mikään ruoka tai juoma ei maistunut.
Keskiviikkona neitiä kävi katsomassa kaksi lastentautien erikoislääkäriä, jotka aikansa tutkailtuaan tuumasivat, että neidin nielu ja kieli on ihan täynnä rakkuloita, ja muutkin oireet viittaavat enterorokkoon. Aikaisemmin tätä rokkoa ei oltu edes osattu epäillä, kun neidin jalkapohjissa tai kämmenissä ei ollut ainuttakaan enterorokolle tyypillistä näppylää, eikä suutakaan ollut syynätty kunnolla ennen tätä.
Huh, helpotus että oireille löytyi vihdoinkin diagnoosi, monta päivää oltiin jo sairaalassa eristys-huoneessa vietetty mietiskellen ja stressaten mikä pienen niin huonoon kuntoon veti..
On tuo oman lapsen sairastaminen vaan niin kovin kurjaa, kun toinen on niin raasu, vaikka parhaasi mukaan koitat oloa parannella..

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. Uni paras lääke on nalle ystävämme.."

Isin sylkyssä on hyvä kölliä..

Pari päivää piti jatkaa nesteytys-lääkettä, ja pikkuhiljaa loppuviikkoon mentäessä on alkanut ruokakin maistumaan, ensin 4kk soseina, ja pikkuhiljaa karkeampanakin.. Yötkin on nukuttu paremmin, ja päivisinkin on saatu päiväunet nukuttua..
Viikonloppuna ei ole ollut enää kuumetta, ja muutenkin neiti on ollut jo melko reipas, oma itsensä. :) Koko viikon neiti nukkui minun kanssani meidän makuuhuoneessa, isi sai nukkua sohvalla (normaalistihan neiti ei millään malta nukkua meidän sängyssä, mutta nyt oikein kynysi ihan kainaloon nukkumaan.<3)..

Vihdoinkin ulos aurinkoiseen kevät-säähän!

Reipas pieni toipilas.<3

Olipas mukavaa ulkoilla, vaikka ottikin vähän voimille loppumetreillä... ;)

Perjantaina tuli minun vesirokon vasta-aine tulokseni, joiden mukaan olen onneksi vesirokon sairastanut, joten estolääkitys voitiin lopettaa, huh, kylläpä vierähti kivi sydämeltä.

Eilen, lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa vähän ulkona, pitkällä aurinkoisella vaunulenkillä, ja voi kuinka neiti iso_pieni_pirpana nauttikaan raittiista ulkoilmasta, vaikkä väsähtikin loppumetreillä. ;) Illalla mamma laittoi vähän uutta raitaa tähän kuontaloon!

Hehheh, mammalle vähän raitaa kuontaloon..

Tänään, sunnuntaina kävimmekin vaunulenkillä vähän erilaisissa maisemissa, räntää satoi taivaan täydeltä, eli inhottavassa loskakelissä pääsimme rämpimään.. Mutta neiti nautti kun pääsi taas vähän ulkoilemaan! Huomenna onkin sitten pitkästä aikaa hoitopäivä. :) Ja tiistaina mammalla nt-ultra!!<3

Sunnuntain ulkoilut loska-kelissä.

Näin reippaasti minä jaksan jo leikkiä!

<3