Oma koti, Kullan kallis.

Oma koti, Kullan kallis. Elikkäs vihdoin ja viimein sain räpsittyä vähän kuvia meidän "matalasta majastamme". Vihdoin saatiin loppuviikosta laitettua vähän uutta hyllyä, verhoa yms, vähän on meinannut tämä muutto-sisustus-into olla kateissa jonkun aikaa, mutta nyt palailemaan päin.. ;) Tervetuoloa kurkkaamaan meidän kotiimme.

Eteisestä..

Näkymä eteisestä keittiöön..

Eteisest.. (Kuvista jäi puuttumaan pieni tuulikaappi joka meillä on heti sisään tullessa, siellä suurin osa kengistä..)

Näkymä eteisestä kylppäriin...

Kylppäriä..

Kylppäriä..

Saunaan..

Meidän pieni idyllinen sauna. <3

Saunalammas ja suolakivet saunan ikkunanlaudalla..

Näkymä eteisestä olohuoneeseen..

Olohuone, ennen kuin telkkarin päälle on laitettu hyllyjä..

Olohuonetta..

Olohuonetta, tämä taso pelkistyikin aika hyvin rojuista, kun saatiin telkkarin päälle hyllyt..

Romantikon tunnelman luoja-laatikko!

Uudet hyllyt vielä ilman tavaraa..

Keittiöön..

Keittiöön..

Neidin oma tuoli..

Sekasorron vallassa oleva keittiö, ennen verhoa, jonka virittelin kun ärsytti kyyläävät naapurit..

Raakavedos ikkunasta verhon kanssa, verhokin vielä ihan ryppyinen, vaan eivätpä nää naapurit enää kurkkia meille..

Tiskivuori, kun tiskikone prakasi pariksi päiväksi.. :D Keittiöpyyhkeet saivat mustan verhon myötä myös vaihdon mustiin..

Näin raskauden myötä minulle täysin turha kapistus tuo kahvinkeitin, yhh..

Olkkarista makkariin, sohva oven oik. puolella..

Makkarista, pari tyhjää pahvilaatikkoakin odottelee vielä roskiin viemistä...

Makkarista, ah pyykkivuori.. Pirpanan takana peili, jolla joka päivä katselen masukan kasvua..

Ison_Pienen_Pirpanan valtakuntaan..

Ison_Pienen_Pirpanan valtakunnasta..

Ison_Pienen_Pirpanan valtakunnasta..

Ison_Pienen_Pirpanan valtakunnasta..

Uusi lipasto ja parit peilit, peilejä tosin saisi vielä enemmän porrastaa..

Ison_Pienen_Pirpanan valtakunnasta..

Sängyn päälle tulee röyhelö-verho, kunhan saan tuon ukon passuutettua sen virittelemään..

"Keittiö on kodin sydän", 2v lahjaksi varmaan laitetaan keittiöön vähän kodinkoneita yms.. ;)

Pinniksen taakse mahtuu kivasti jemmaan suurimmat pehmot, yms sälää.. Samoin pinniksen alle..

Vaatehuone sijaitsee Ison_Pienen_Pirpanan huoneessa, sinne emme nyt sen kummemmin kurki, on niin kaaoksen vallassa..

Palataan vielä olohuoneeseen, uudet hyllyt saa pikkuhiljaa vähän koristeita ylleen..

Ison_Pienen_Pirpanan huoneen lattiavalaisin päätyi olkkariin, suunnitteila isompi musta varjostin.. Ja sivupöytäkin jo vähän vähemmällä rojulla..

Siinäpä nyt vähän kuvamateraalia meidän kodista, ilman sen kummempia siivoiluja tai järjestelyjä, joten monessa kuvassa elämisen jälki onkin nähtävissä.. ;)

Sisustus-kärpäsen puremasta puhtia

Eilen iski hirveä vimma alkaa vihdoin sisustelemaa tätä meidän kämppää kuntoon, muuton jäljiltä kun seinällä on vasta pari hassua hyllyä ja jokunen taulu, muutoin on vielä aika kolkon näköistä vaikka jo ennen joulua muutettu.. Etenkin ison_pienen_pirpanan huone on aika laittaa kuosiin! Siispä nokka kohti ikeaa, tällä kertaa enimmääkseen katselemaan, mutta kyllä sieltä jotain lähti matkaankin..

Ennen lähtöä vähän siskon-makkara soppaa kitusiin, että jaksaa kierrellä kaupoilla!

Hainpas shoppailuseuraksi ison_pienen_pirpanan kummin ja tämän avokin, eipä päästy edes ikealle asti, kun meidän auton lämpömittari humpsahti miltein tappiinsa, eikä siinä ollut aikailemista vaan tukka putkella lähimpään motonettiin hakemaan jäähdytysnestettä! HUOM. Itselläni ajokortti ollut n. kuukauden ja matkaseuralaisillani ei ole korttia laisinkaan, ja itse en ollut aikaisemmin edes kurkannut meidän konepellin alle.. Mutta kyllä nämä sisukkaat emännät saivat kuin saivatkin pienen säädön ja sählingin jälkeen oikean nesteen ostettua, konepellin avattua ja lorautettua nesteet vielä oikeaan säiliöönkin! ;)

Ja eikun hommiin!

"Työnjohtaja! ja alainen ;)

Ja kun auto saatiin taas toimintakuntoon niin matka voi jatkua kohti shoppailurintamaa!
Kaikkia ihania sisustusideoitahan sieltä Ikealta löytyi, mutta pidin itseni aisoissa, eihän kaikkea tarvitse samalla kertaa ostaa, hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty?! Hillitsin siis shoppailuhimoni vaikka kaikkea olisikin tehnyt mieli hamstrata, nyt kuitenkin pääasiassa suunniteltiin neidin huoneeseen jotain uutta..
Mutta siis kotiin tuli, uudet keittiön väimaailmaan sopivat tiskiharjat, meidän makkarin väreihin passaava viltti & ison_pienen_pirpanan huoneeseen 2x2 expedit hylly leluille!

Olihan se jo aika vaihtaa joulun väriset tiskiharjatkin uusiin! ;)

Meidän makkarin päiväpeitolle kaveriksi viltti!

Neidille hylly!

Neidillä on niin pieni huone,
että tämä hylly tekee kyllä roimasti leikkitilaa huoneeseen!

Tänään olisikin sitten luvassa uutta reissua ja uusia hankintoja, Ikea-reissu prt.2! ;)

Sanon sinulle vielä kerran, Rakastaa, ehkä sillä saan sut henkiin palaamaan..

Ja taas on yksi vuosi vierähtänyt, 
ilman sinua Äiti (k.18.2.2002), ikävä on kova. ♥:'(


Muistan vieläkin viimeisen iltamme yhdessä, kuinka pelasimme yhdessä afrikantähteä, ja pelin lopuksi tokaisit 
"tämä on sitten viimeinen kerta kun pelaamme..", 
joka ikinen päivä siitä lähtien olen miettinyt, että voi kunpa olisin vaan ymmärtänyt mitä sinä sanoillasi tarkoitit. 

Mutta enhän minä sitä silloin ymmärtänyt, alle kymmenen vanha kun olin, pieni tyttönen vasta..
Pieni tyttönen jäi sinua kaipaamaan, pieni tyttönen jäi vaille äidin hellää syliä, opastusta, tukea ja turvaa. Niin kauan toivoin, kaiken olevan vain pahaa unta, josta vihdoin heräisin ja sinä olisitkin jälleen luonani.. Mutta vielä kahdentoista vuoden jälkeenkään niin ei ole käynyt.
Seuraavaa kappaletta kuuntelin ja lauloin sinne taivaisiin päivittäin, pitkään poismenosi jälkeen, toivoen että saisin sinut takaisin luokseni..

Tiedänhän minä, että olet nyt oma rakas suojelusenkelimme siellä pilven reunalla, sieltä sinä johdat meitä oikeaan suuntaan, suojelet meitä pahalta ja pidät huolen että meillä on hyvä olla. Kenties iltaisin tulet näkymättömässä muodossasi luoksemme, annat hyvän yön suukon poskelle, valvot vierellämme ja pidät pahat unet loitolla..
Tiedänhän minä, että edelleen voin sinulle puhua kaikesta, kertoa kuulumisia ja kysyä opastusta, sinä kuuntelet ja opastat oikealle tielle, vaikkakin ilman sanoja.. Tiedänhän minä, että sinä olet aina läsnä, varmasti olet ollut läsnä nuoruusvuosinani, itsenäistyessäni, esikoiseni raskausaikana, tämän syntymässä, ristiäisissä, juhlissa, niin iloissa kuin suruissakin ja nyt olet varmasti läsnä, varjelemassa tätä toista pientä masuilijaa, jolla meitä on siunattu. <3

Tämä raskausaika tuo muistoja ja tunteita pintaan, lähes joka yö näen unta, että olet täällä luonamme, käymässä kanssani läpi tätä elämää mullistavaa kokemusta kun minusta tulee jo toistamiseen äiti, ja siinä samassa seuraten kanssani viereltä kuinka rakas esikoiseni varttuu päivä päivältä upeammaksi ja valloittavammaksi persoonaksi, oppien jatkuvasti kaikkea uutta.. Voi kunpa kaikki olisikin totta, ja saisit täällä maan päällä ja nauttia lapsenlastesi läheisyydestä. <3

"Käy enkeli vieressäs

taivaan rantaan,

on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

Et suruja tunne taivaan tiellä, 

on monet rakkaat vastassa siellä.

Sinä elät myöskin keskellämme,

koska säilyt aina sydämissämme."

Neiti iso_pieni_pirpana & masukki vilkuttavat suojelusenkeli-mummulle sinne taivaan rantaan!♥

"Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa."

"Aika on liian hidas odottaville

liian joutuisa pelkääville

liian pitkä murheellisille

liian lyhyt riemuitseville

mutta rakastaville 

rakastaville aika on ikuisuutta."

Rakkauden täyteinen perjantai!

Siinäpä siis myöhäistä kuvaa meidän rakkauden täyteisestä päivästä 14.2. Itselleni tämä päivä on aina tärkeä päivä, jolloin ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ovat mielessäni, ja muistan olla heistä erittäin kiitollinen (tätähän olen toki joka ikinen päivä muutenkin).

"Saadaksesi ilosta kunnolla irti,

sinun on jaettava se jonkun kanssa."

Kyllä se niin on, että elämä ei olisi elämisen arvoista, ilman kaikkia rakkaita, perhettä, ystäviä, kavereita, unohtamatta hyvän päivän tuttujakaan.
Mielestäni juurikin nämä rakkaat ihmiset rikastuttavat elämää kummasti, on joku jonka kanssa jakaa niin ilot, kuin surutkin, itkeä, nauraa, jutella, jne. Rakkaus ja ystävyys on minulle kultaakin kalliimpaa, romantikko kun olen, tuon sen kyllä läheisilleni esiin päivittäin. <3

Rakkaus

Rakkaus on pitkämielinen. Rakkaus on lempeä. 

Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa. Rakkaus ei pöyhkeile. 

Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa. 

Rakkaus ei katkeroidu. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. 

Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. 

Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.

Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ; 

mutta suurin niistä on Rakkaus.

En ole ikinä ollut niinkään lahjojen perään, itse olen lähinnä sellainen ihminen, että tykkään ilahduttaa rakkaimpiani pienillä yllätyksillä silloin tällöin, odottamatta välttämättä takaisin jotain yllätystä. Rakkautta ja välittämistä voi mielestäni näyttää muutenkin kuin lahjomalla. Mutta kyllähän se ilahdutti, kun nuo minun ihanaiset olivat muistaneet minua pienillä yllätyksillä..

"Rakkaus on ainoa, joka kasvaa, kun sitä tuhlataan."

Isommalta murulta sain kukan ja iiiison hedelmäkulhollisen herkkuja, sen lisäksi tämä isompi ihana vei meidät syömään!
Iso_Pieni_Pirpanakin sai iiihan oman annoksen (neiti on nykyään niin isoruokainen, että jos närppisi vaan meidän lautasiltamme, niin ei olisi kohta meillä mitään syötävää jäljellä, hehheh.), & hienostihan tuo neiti jo osaa syödä, ilman että puolet ruuista olisi lattialla.

Pienempi muru oli taiteillut upean sydän-kortin hoidossa, sniff kyllä oli äipällä kyynel poskella kun tämmöisen yllätyksen sai.♥:')

Ruokailun jälkeen tulimme kotiin katsomaan Suomen peliä Olympia-lätkässä, ihanaa laatuaikaa oman pienen perheen kesken, mikäs sen parempaa. ♥

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kurje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

-Alber Camus

"Silitti hiljaa enkelinsiipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti..."

Eli siis minullahan oli muka taas niin kiire, etten kerennyt aikaisemmin kirjoittelemaan, todellisuudessa olen ollut vaan niin mega_super_väsynyt!!! Ja mikäs muukaan sitä väsyä on aiheuttanut, kuin hormonit, joita eräs pieni masu-matkaaja on kropassani saanut jylläämään! ;)

"Silitti hiljaa enkelinsiipi,

kauneinta kaikista käytti.

Onnen ovesta sisään hiipi,

toiveet todeksi täytti.

Onnemme on sanaton.

Mikäli kaikki hyvin käy,

niin syyskuun alussa äidin synttäreillä,

meitä vihdoin neljä on."

"Pulla uunissa"..

ELI siis KYLLÄ, Meitä on siunattu mitä parhaimmalla lahjalla, kunhan kaikki vaan menee hyvin, niin syksymmällä meitä on vihdoin neljä. <3 Pikkuveikkaa/-siskoa odotellaan syntyväksi 9.9.2014, eli PÄIVÄÄ ENNEN OMIA SYNTYMÄPÄIVIÄNI, saas nähdä, vietetäänkö tänä vuonna äipän synttäreitä vähän poikkeavissa tunnelmissa synnytyssairaalalla.. Heh, olisi siinä kyllä syntymäpäivälahjaa kerrakseen.

Vauvan tulohan oli meille täysin yllätys, joskin todella toivottu ja iloinen sellainen. Ensimmäiset epäilykseni mahdollisesta raskaudesta heräsivät joulun pyhinä, Jouluaattona olin todella väsynyt, ja itkeskelin täysin mitättömistäkin asioista, ja toki siinä sitten heräsi "se tunne", että tässä taidetaan olla raskaana..
EnsimmäiseT raskaustestit tein 27.12.2013, kun vihdoin olivat kaupat auki Joulun jälkeen. Kaksi testiä tein heti, ja kumpaankin piirtyi hyvin haalea plussa-viiva, en ollut varma pitäisikö siinä itkeä vai nauraa, taisinkin siis tehdä näitä molempia samanaikaisesti..

Soitin heti testit tehtyäni eräälle hyvälle ystävälleni ja ilmoitin uutisista, paniikkikohtauskaan ei ollut kaukana, niin iso, elämäämullistava asia tuo raskautuminen nimittäin ihmiselle on. Mielessä kolkutti pieni epävarmuus, että voiko tämä olla totta, kun lähipiirissämme oli tullut viimeaikoina useampia ikäviäkin uutisia raskauksien osalta. Teinkin raskaustestejä kaikenkaikkiaan varmaan ainakin kuusi..

testailua..

lisää testailua..

.. Ja tämän jälkeen uskoinkin, että kyllähän tässä nyt raskaana ollaan..

Pieni pelko siis kalvoi mielessä heti alussa, ja samalla mietti että voiko tässä nyt iloita omasta raskaudesta, kun kaikilla ei ole yrityksistä huolimatta käynyt samanlainen tuuri.. Mutta sitten eräs tuttavani sanoi, että "Teidän onni ei ole toisilta pois.", ja tämä saikin minut ajattelemaan, että tottahan se on..

 Mitä pitemmälle raskauteni etenee, sitä useammin tuntemattomat hymyilevät minulle. Miksi?  - Koska olet yhä useammin heitä lihavampi. ;)

Alusta asti olen ollut todella väsynyt, nukkumaan menen yleensä jo 21.00 maissa ja päiväuniakin nukkuisin mieluusti aina tilaisuuden tullen. Edelliseen raskauteen verrattuna tämä raskaus on ollut tyystin erilainen mm. pahoinvointien saralla. Edellinen raskaus aiheutti alusta asti huolta silkalla oireettomuudellaan, kun taas tässä raskaudessa järkyttävä pahoinvointi on ollut matkassa 24/7, oksennus kurkussa saa olla alituiseen. Edellisessä raskaudessa mieleni teki kaikkea rasvaista ja suolaista, tässä raskaudessa taas kaikki liha yms suolainen saa puistattamaan, mieli tekee lähinnä hedelmiä yms terveellistä. Painokin on Joulun jäljiltä pudonnut pari kiloa tämän etomisen johdosta.. Aika ajoin itkukin on todella herkässä..

Rv 10+

Masun turvotuskin tuli edellisen raskauden tavoin kuvioihin heti ensi viikoilta lähtien ja nyt ensimmäisen ja toisen kolmanneksen rajapyykillä masu on kyllä jo ihan selvä raskauspötsi.
Enää ei löysillä vaatteillakaan saa pötsiä piiloteltua, joten ensimmäisen ultran jälkeen päätimmekin viimein julkistaa raskauden ihan yleisesti, tätä ennen asiasta tiesi ihan vaan muutamat läheisimmät ihmiset. ;)

Isosisko. <3 "Vauvakin haluaa leikkiä autoilla.." ;)

Asiasta toiseen sen verran, että
Minullahan oli siis tarkoitus aloittaa opiskelut/työt heti tammikuussa ison_pienen_pirpanan päivähoidon alettua, mutta luonnonvoimat päättivätkin puuttua peliin ja muuttaa hieman suunnitelmia..
Mutta sen vaan sanon, että tästä muutoksesta ei voisi enää onnellisempi olla. <3
Kovasti olen kuukausi tolkulla hakenut töitä, muutamassa haastattelussakin rampannut, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, vaikka jokunen "varma paikkakin" on mukaan mahtunut.. Opinnot nyt sitten lykkääntyvät ainakin parilla vuodella, mutta aika tarkat suunnitelmat tässä on keretty puimaan tulevaisuutta silmällä pitäen..

Nyt olenkin siis päättänyt aloittaa parin kuukauden työkokeilussa esim. päiväkodissa, hoivakodissa tms, josta saan työkokemusta ja oppia alalta johon olen tulevaisuudessa, opinnoissani suunnitellut suuntautuvani..

"Kaikki tulee sille, joka odottaa, jos hän työskentelee samalla kun odottaa."

— Tuntematon

Kesäksi olen ajatellut hakea kesätöitä myös ko. alan hommiin, toivottavasti tärppäisi ja saisin vieläkin enemmän kartoitettua osaamistani ja työkokemusta, joka edesauttaisi vastaisuudessa opintoihin pääsyssä/niissä edistymisessä.

"Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta.

— Maxim Gorki

Tarkoituksenani on siis lukea itseni lähihoitajaksi aikuispuolella, ja ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, "isona" jatkaa opintoja lukien itseni vielä sosionomiksi.. Haaveenani on siis työskennellä ihmisten hyväksi, auttaa ja tukea apua tarvitsevia. Haluan tuntea itseni hyödylliseksi.

Vielähän ei ole kiirettä, koen olevani nuori ja motivoitunut opiskelemaan vielä uuden ammatin.
Mainittakoon vielä, että minullahan kuitenkin on ennestään jo ylioppilastutkinto + Parturi-Kampaajan tutkinto, mikä ei kuitenkaan vastaa sitä "unelma-ammattiani/elämäntyötä" mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.. Täysin puilla paljailla tässä ei siis olla koulutuksenkaan osalta, vaan ammatinvaihtoa ajatellen kouluttautumassa enemmän.

Lisätäänpä tähän loppuun vielä, että viime viikolla olin sellaisella työllistymis-koulutusjaksolla, jossa nappasin itselleni hygieniapassin luokan parhain pistein, eli nyt on sitten sekin edesauttamassa työn/työkokeilun saamista!

Nyt kuitenkin joudan tästä jo naisten olympia-lätkää vahtaamaan, joten palailen kunhan taas olot ja jaksaminen antavat myöten!