perjantai 8. elokuuta 2014

Vadelmanlehtiteetä ja kolme "ässää"

Noniin. Päätinpä, että nyt on aika jälleen koittaa näitä paljon puhuttuja kotikonsteja masulaisen "häätämiseksi"!

Pirpanan odotusaikanahan ei kolme "ässää" (siivous, sauna & seksi) olleet tuottoisia ainakaan meillä.
(Huom. Nämä edellämainituthan eivät itsessään käynnistä synnytystä, vaan voivat jouduttaa tapahtumien kulkua, paikkojen ollessa tarpeeksi kypsiä!)

Nähtäväksi siis jää, miten käy nyt, kun supistuksia yms paikkojen kypsymistä on alkanut tapahtumaan jo vähän aikaisemmin.. Ja nythän tämä pieni_masu_pirpana tosiaan kasvaakin yläkäyrillä, joten hyvinkin mahdollista että päättäisi lähteä syntymään jo ennen laskettua aikaa, we'll see. ;)

Kolmen "ässän" lisäksi olen kuullut taholta jos toiseltakin vadelmanlehtiteestä, ja nyt anoppilassa ollessani päätinkin tutustua kovin luonnonläheisen anoppini "käytännön lääkekasvit"-opukseen.
Ja kyllähän tuo opus vahvistaa kuulemaani, vadelmanlehtiteetä suositellaan nautittavaksi niin raskausaikana, kuin raskauden jälkeenkin! Tosin ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana tuotetta kehoitetaan välttämään, sen aiheuttaman mahdollisen ylimääräisen verenvuotoriskin takia. Mutta tämän jälkeen, ja etenkin rv34 eteenpäin on hyvin suositeltavaa nauttimaan teetä päivittäin 1-3kupillista.

Vadelmanlehtitee mm.
-vahvistaa lantionpohjan-/kohdun lihaksia, tehostaen näin kestävyyttä synnytyksessä,
-paikkojen ollessa kypsät, tee voi antaa "lisäytyä" supistuksille &
-synnytyksen jälkeen palautuminen helpottunee myös. :)

Teen valmistus on simppeliä;
*n.1tl kuivattuja tai n.2tl tuoreita vadelmanlehtiä per. 2dl vettä
*kiehautetaan nopeasti
*annetaan hautua kymmenisen minuuttia
*kaadetaan suodattimen/siivilän läpi ja nautitaan.
(Itse heitin lehdet kokonaisina veteen, niin siivilääxei tarvittu, mutta makukin jäi kyllä melko miedoksi)

Katsotaan, tuottavatko nämä testiluontoiset kotikonstit tällä kertaa tuloksia! ;)

torstai 7. elokuuta 2014

Harppaus nykyaikaan

Noniin, katsotaanpa miten lähtee hommat rullaamaan, kun sain vihdoin ladattua tämän blogger-sovelluksen puhelimeeni!
Älypuhelin + älytön käyttäjä
= tovi saattaa kulua että opin tätä käyttämään.. ;)

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Jakamaton, vai jaettu rakkaus?

Mielessäni on jo raskauden alkumetreiltä saakka vellonut ajatuksia tulevasta, miten sitä osaa rakastaa kahta pientä samalla tavalla, miten sitä rakkautta riittää molemmille, miten saa molemmat kokemaan itsensä tasavertaisiksi jne..?
Tuossa taannoin minulla oli synnytyspelkopoliklinikka-käynti, jossa pääsin synnytyspelon ja synnytyksen aiheuttamien mietteiden lisäksi purkamaan kätilön kanssa myös näitä ajatuksia.
Ja kätilö vakuuttikin hienosti, että jokseenkin kaikilla pyörii samanlaisia ajatuksia mielessään, toisen lapsen odotuksen kohdalla, onhan rakkaus/huomio ainokaista esikoista kohtaan ollut niin ehdotonta.
Kätilö sai minut vakuuttuneeksi, ettei nykyistä rakkauttani isoa_pientä_pirpanaa kohtaan tarvitse jakaa tyttöjen kesken, vaan rakkautta tulee lisää, ja sitä riittää siis molemmille tasavertaisesti. Joten suotta poden huonoa omaatuntoa moisista mietteistä, luonto hoitaa kyllä hommansa.
Kylläpä sitä hassuista asioista nainen uuden elämänvaiheen kynnyksellä kehittääkin itselleen päänvaivaa.. ;) Oli siis todella tarpeellinen ja palkitseva käynti!

Raskaudesta.. Kiteytettynä voin kertoa, Olen jo Ehdottoman, Mahdottoman kyllästynyt raskaanaoloon, vaivoja on jos jonkinmoista, supistuksia, raskausihottumaa, suonikohjuja, hengenahdistusta, selkäkipua, särkyä ja kolotusta ties missä, itsetunto ongelmia jne...
Kaikkien vaivojen päälle vielä tämä mahdottoman hiostava helle & unettomat yöt, kodinhoito & vauhdikkaan taaperon kanssa touhuaminen, ugh olo ei ole enää ihan parhaimmasta päästä... Ja nyt on Vasta rv 35+2, eli vielä olisi n. kuukausi laskettuun aikaan.. Noh, toki olen 100% kiitollinen että meile tämä raskaus ja toinen lapsi suotiin, lopussa se kiitos seisoo.<3
Ja jos nyt jotain positiivista halutaan nostaa esille, niin painoa on kertynyt tähän mennessä n.4,5kg vähemmän, kuin isosta_pienestä_pirpanasta samoilla raskausviikoilla! Edelleen ollaan siis alle kympissä, tosin, alle kilo siihen enää on matkaa.. Vaikka kyllähän minä olen osakseni jo läskiksi nimittelyäkin saanut, noh, pian on taas aika pistää itsensä "kuosiin", nyt olen onneksi tehnyt töitä sen eteen, ettei raskauden jälkeinen painonpudotus ole yhtä suuren työn takana kuin viimeksi!



Käväisin muuten tuossa reilu viikko sitten kovien supistuksien takia synnärillä kontrollissa, rv 34+1, käyrille piirtyi supistuksia tasaisesti n.3min välein, ja kylläpä vaan pisti puuskututtamaan, kipu säteili selkään/kylkiin/reisiin/häntäluuhunkin. Mutta toistaiseksi kohdunsuu oli vielä kiinni, kohdunkaulaakin jäljellä vielä pari cm. Painoarvioksi "pikkuinen" sai n.2804g (iso_pieni pirpana rv37+ n.2750g), eli yläkäyrillä huitelee, ja iso tytöntylleröinen siis tulossa!!!! Toivon kovasti, että neiti päättäisi syntyä edes vähän etuajassa, synnytys itsessään pelottaa viimekertaisten komplikaatioiden vuoksi, niin  kyllä stressaa jos vielä n.4,2-4,5kg painoinen mötkylä pitäisi maailmaan pungertaa, phuuhh.. "Kolme ässää" on pikkuhiljaa otettu käyttöön, mutta eipä niistä viimeksikään ollut mitään hyötyä.

Ettei ihan valittamiseksi menisi, niin
loppukevennykseksi pakko mainita, meillä juhlitaan täällä kuun lopussa KAKSI VUOTIASTA!!!!! :') Kääk vastahan minä tuotakin neitiä odottelin syntyväksi.<3





lauantai 5. heinäkuuta 2014

"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä — vaikkapa se olisit sinä itse." - Tony Pettito

Edellisen kirjoituksen vastapainoksi täytyy sanoa, että valtaosa ajasta tuon oman pienen taaperon kanssa on kyllä kultaakin kalliimpaa, ei meillä päivät tosiaankaan pelkkää uhmailua ole, päinvastoin.

Onhan tuo rakas uhmakas sisupussini oikeasti ihan valtavan aurinkoinen ja iloa hehkuva persoona, ja mikä voisikaan enemmän äidin sydäntä lämmittää, kuin nähdä oman lapsensa onnellisena, riemuiten pienistäkin asioista.

"Onni on kokemus siitä, että elät jokaisen hetken rakkaudella ja kiitollisuudella." - Denis Waitley 

On ihana nähdä, kuinka tuo pieni ihmisen alku niin avarakatseisesti ja uteliaana tutkailee uusia asioita, innostuu salamavauhdilla ja säteilee ympärilleen iloa, lämpöä, energiaa etc. pelkällä ilmehdinnällään/elehdinnällään, tehden yhteisistä hetkistä ikimuistoisia.

"Onni on itsessään eräänlaista kiitollisuutta." - Joseph Wood Krutch 

Nähdessäni oman ison_pienen_pirpanani iloisena ja hymyilevänä, piirtyy lähes poikkeuksetta myös omille suupielilleni leveä hymy, tekeehän tuo rakas lapseni minusta joka päivä maailman onnellisimman ihmisen. Pieni esikoiseni, hän teki minusta Äidin, enkä tiedä maailmassa mitään äitiyttä parempaa.<3

"..En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti."


"Ei onnea löydä etsien, vaan eläen."

Vaan päivä päivältä tuo rakas pikkuiseni kasvaa ja kehittyy, siksipä haluankin ikuistaa yhteisiä hetkiämme ja retkiämme räpsimällä mahdollisimman paljon kuvia.
Tässäpä muutama kuva meidän muistojen täyteisestä päivästämme Linnanmäellä!






















"Jos haluat tehdä ihmisen onnelliseksi, niin täytä hänen kätensä työllä, sydämensä rakkaudella, mielensä tarkoituksella, muistinsa hyödyllisellä tiedolla, tulevaisuutensa toivolla ja vatsansa ruoalla." - Frederick E. Crane 

torstai 3. heinäkuuta 2014

"Keep calm & smile." Tämä on juurikin niitä iltoja...

Phuuh... *Vetää syvään henkeä & laskee hiljaa mielessään* 
"yksi.. kaksi.. kolme.. neljä.. viisi.. kuusi.. seitsemän.. kahdeksan.. yhdeksän.. kymmenen..".

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun kaiholla muistelet sitä aikaa kun pirpana oli vielä pieni tuhiseva nyytti, eikä tietoakaan mistään uhmasta..

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun hieman "pelonsekaisin" fiiliksin mietit tulevaa, miten sitä tulee toimeen uhmaikäisen ja vauvan kanssa?? Vaan eipä auta, turha sitä on varmaan etukäteen miettiä, päivä päivältä on porskutettava eteenpäin, ja katsottava mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tämä on juurikin niitä iltoja, ettet tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, miten kiukun ja uhmakkuuden täyteisiä viime tunnit ovatkaan olleet.

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun kärsivällisyyttäsi on venytetty ihan äärirajoilleen saakka. Mietit mielessäsi tasaisin väliajoin "keep calm & smile.."

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun neiti_isolla_pienellä_pirpanalla ei ole tuntunut mitenkään päin tyytyväiseltä, koititpa keksiä mitä vaan mukavaa/viihdyttävää, niin takaisin saat osaksesi vain huutoa/kiljumista/itku_potku_raivarointia/läpsimistä/karkuun juoksua/ruuan heittelyä etc.
Tämä on juurikin niitä iltoja, kun turhautuneena mietit, mihin unohtuivat opettelemanne käytöstavat/anteeksipyytäminen jne?

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun kumppanisi on iltamyöhään saakka töissä, joten kauppareissusta yms. on selvittävä väsymyksen, loppuraskauden vaivojen ja edellämainitsemieni pirpanan osoittamien uhma_puuskien saatteelemana, ympäröivien ihmisten kyseenalaisten katseiden alaisena, aivan kuin eivät ennen olisi ko. iässä olevaa taaperoa tavanneet.

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun huokaiset syvään ja hartaasti helpotuksesta, kun kello näyttää pirpanalle nukkumaanmeno aikaa. Iltapesujen yhteydessä napsautat saunan päälle ja odotat malttamattomana pääseväsi rentoutumaan ja purkamaan päivän ärrin_murrin_mökötys_saldosi löylykauhan mukana sihisevälle kiukaalle. Ja tämän jälkeen käpertymään pehkuihin, mielessäsi yksi ajatus, "kumpa huomenna olisi edes aavistuksen vähemmän uhmakas päivä".

Tämä on juurikin niitä iltoja, että vaikka kuinka ketuttaisi ja stressaisi, niin peitellessäsi pienen uhmailijasi sänkyynsä, niin tämän tokaistessa "Hyvää yötä, raka sinujaa, pusu äitille!", sydämesi on pakahtua rakkaudesta ja v*tutuskäyrä lähtee taianomaisesti laskuun. <3


.. Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa.. Nyt painun sinne saunaan lataamaan vähän akkuja!





keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

"Muka" kiirus.

Me hommattiin tuossa n. kuukausi sitten uudet puhelimet, ja sen jälkeen musta on tullut todella "saamaton" tän tietokoneella näpyttelyn suhteen, aina on muka liian kiire, liian väsy tms niin helpompi vain turvautua tuon uuden luurin nettiin, jolla en sitten osaakkaan bloggailla.. Minähän olen siis tosiaan ihan "peukalo keskellä kämmentä" kaikkien elektroniikka laitteiden kanssa, Pitänee opetella? :D

Mutta siis tosiaan kiteytettynä, alkukesä on ollut yhtä tohinaa ja touhua taaperon kanssa, maustettuna sairastelulla, uhmalla, loppuraskauden vaivoilla mm. synnärin käyrille johtaneilla supistuksilla, siivoilulla, sisustamisella/"pesänrakennuksella" jne jne! Hyvin täällä tällä hetkellä kaikki asiat on meidän poppoolla, pirpana se vaan kasvaa kasvamistaan, kuten myös tämän uhma, sniff, missä on se minun pieni vauvani, jonka pian kaksi vuotta sitten sain syliini ensimmäistä kertaa! :')




Välillä pitää vähän herkutella.<3



Yritän tässä nyt jossain välissä tehdä sitten oikein romaanin meidän kuulumisista, eilen poksui mm. rv 30+0! ;)
Uskomatonta, TJ69 PÄIVÄÄ, ETTÄ MEITÄ ONKIN KOLMEN SIJASTA NELJÄ, vielä tässä on vähän "sulateltavaa" ja valmisteltavaa, mutta kuitenkin!!!!! <3

..Hassua, miten esikoisesta olin näillä viikoilla hommannut jo lähestulkoon kaiken vaippoja ja hoitotuotteita myöten, pitänyt babyshowerit yms, valinnut kummit jne, vaunut ja turvakaukalo nököttivät eteisessä ja pieni sänkykin oli jo pedattuna uudelle tulokkaalle paaaaljon ennen laskettua aikaa..
Mutta nyt aloin vasta viime viikonloppuna pikkuhiljaa pesemään pikkusiskolle ensimmäisiä vaatteita yms, eikä siis tietoakaan mistään edellämainituista vielä.. :D Noh, eikai tässä nyt vielä kiirus tule, kunhan tuo mini_pirpana ei mitään varaslähtöä päättäisi ottaa! ;)

Tämähän alkaa muodostua ihan perinteeksi..? ;D Mutta voin kertoa, että huonon itsetunnon kanssa kamppailleelle,
tämä raskausaika on kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa, peiliin/vaakaan/kuvia katsellessa..


..Tähän loppuun pientä "vihiä", millaista säätöä meillä välillä päivisin saattaa olla..
>
Tänään tapahtunutta.....

Äippä n.157cm + masu + melkein tyhjillään oleva pakasteallas kaupassa

= Yritin kaikin mahdollisin päin kaivella yhtä keittojuurespussia kyseisestä pakastealtaasta, kuitenkin tuloksetta kun pituus + masu tekivät homman mahdottomaksi, 
yritin myös kiivetä pakastealtaan päälle kurottautuakseni altaalle, mutta tuloksetta päättyi tämäkin, kun en ylettynyt kiipeämäänkään....

>FIILIS KUIN ICE AGE:sin JYRSIKSELLÄ KONSANAAN, KUN TÄMÄ YRITTÄÄ EPÄTOIVOISENA METSÄSTÄÄ TAMMENTERHOA! xD

.. Lopulta jouduin nöyrtymään ja pyytämään ohi kulkenutta ukkoa ojentamaan tuon samperin keittojuurespussin, oli ukon ilme näkemisen arvoinen, sen verran huvittuneelta tuo näytti "ongelmastani".. :D

Mahtanut olla henkilökunnalla hauskaa, mikäli joku touhuni bongannut valvontakameroista....


Nyt kiitän ja kuittaan tältä erää, kiiruhdan nappaamaan jotain iltapalaa ja painun pehkuihin, huomenna meillä onkin pirpanan kanssa edessä reissu Linnanmäelle! :)

lauantai 31. toukokuuta 2014

Työn täyteinen toukokuu taputeltu kunnialla loppuun.

Tässähän on viime näpyttelystä päässyt vierähtämään jo kuukausi. Töissä on tullut huhkittua oikein kunnolla, töiden jälkeen tuo meidän uhmakas pirpana onkin pitänyt illat kiireisinä ja kaikki jäljelle jäävä luppoaika onkin sitten vaan siivoiltu/lepäilty/kierrelty kirppareita & kauppoja jne. 


"Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää."



Neiti Iso_Pieni_Pirpana, ihan isin tyttö on.<3

Muutamat pikkuruiset kirpparihankinnat tullut tehtyä.. ;)

Pitäähän se Volvo-miehen tyttärellä asianmukaiset töppöset olla.. ;)




Viikonloput onkin vierähtäneen synttärivierailuiden merkeissä, mm. pirpanan serkku, kuten myös kummityttöni täyttivät vuoden, ja mahtui mukaan yhdet nelikymppisetkin.

Kaiken kiireen keskellä alkaa tuo kasvava masukin jo veroittaa osansa kunnosta/voimista.. Asia korjaantunee nyt kun on taas enemmän "vapaa-aikaa", joten välillä ehtiikin istahtaa hetkeksi koneen äärelle.

"Kiire on sellainen ajan olomuoto, jonka vallitessa aika täyttää kaiken tilan."

Melkoisen tasapaksua arkea tämä kuukausi on siis ollut. 
Mutta viime päivät ovat kuluneet enemmän ja vähemmän haikeissa fiiliksissä, perjantaina 30.5 nimittäin päättyi työkokeiluni päiväkodissa!

Kolmisen kuukautta ehdin päiväkodilla työskennellä, tutustuen mitä mainioimpiin lapsiin ja aikuisiin ja pääsin perehtymään päiväkotityön arkeen.
Aivan huippu tyyppien kanssa pääsin tekemisiin, ja tulevaisuuden ammatinvalinta-suunnitelmanikin saivat lisävahvistusta, että kyllä se vaan varhaiskasvatus lasten ja nuorten kanssa on se minun juttunu!
Kyllähän tuo siis väistämättä pisti herkistymään, kun tulikin aika sanoa heipat kaikille! Jäähyväisten hetkellä lapsukaiset ojensivat minulle ihania kortteja ja piirrustuksia, joita olivat minulle, ja kovasti halusivat halauksia, kyllähän siinä tippa linssissä sai olla..

Vasta nyt viimeisen viikon alkupuolella meidän päiväkotiryhmän lapset rohkenivat vihdoin kyselemään kasvavasta vatsastani, vaikka pitkään he selvästi ovat asiaa jo hämmästelleet.. ;) Jotakuinkin tämän tyyppisiä pohdintoja lapset minulle esittivät jutustelun yhteydessä;

"Ollaan pitkään mietitty miksi sulla on niin iso masu, mutta sinne onkin taidettu laittaa vauvan siemen?"
"Miten se vauva sinne masuun pääsee?"
"Tuleeko siitä vauva masuun jos oikein kovasti toivoo?"
"Voisiko se vauva olla tyttö ja voisiko sen nimi olla vaikka ruusu tai Diandra?"
"Onko sillä vauvalla iso pää, kun sulla on noin iso napa?"
"Miten se vauva osaa sukeltaa siellä masussa?"
"Milloin se vauva syntyy ja voiko sen itse päättää koska syntyy?"
"Koputtaako se vauva sitten masua, kun haluaa ulos?"
"Miten se vauva tulee ulos, p*mpistä vai leikkaamalla?"

"Minä tiedän ettei vauva tule p*mpistä eikä pepusta vaan siitä niiden välistä, sellaisesta vauvan_tulo_reijästä!" :')

^Voin kertoa, että arvatenkin ei meinannut riemulla olla rajaa, ja melkoisen sanattomaksi useat noista lasten jutuista veti, kehoitinkin siis heitä kyselemään asioista vanhemmiltaan.. Mutta kyllä nuo lapset sitten osaavat olla liikuttavia! Koko loppuviikon masu saikin sitten osakseen lukuisia halauksia ja silittelyitä, heh.


"Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää."
 -Laurence Sterne

Nyt tämä mamma on siis virallisesti taas lomalla, tai noh "lomalla & lomalla", pirpanan perhepäivähoidonhan me irtisanoimme myös, joten tuskin tässä päivisin ihan toimettomana tulee oltua.. ;) Äitiysloma alkaakin sitten näillänäkymin 12.7, eli eipä sinnekkään enää pitkä aika ole, kääks, eihän tässä ole syyskuun alkuunkaan enään kuin kolmisen kuukautta!!!!!!<3

Palailenpa meidän kuulumisiin paremmin vaikka huomenissa (mm. vappu, äitienpäivä, autokoulun harjoitusvaihe ymsyms ollut tässä välillä), nyt on riennettävä nappaamaan maailman paras mustikkapiirakka uunista, ja sitten kynyämme tuon ukon kanssa kaksistaan saunaan, kun on tuo pirpanakin jo nukkumatin mailla! Saunan jälkeen meinaan napata lautaselle ison palan mustikkapiirakkaa ja kömpiä sohvalle viltin alle katsomaan leffaa, meillä on nyt X-Men_maratoni meneillään!