Pieni irtiotto maaseudun rauhaan.

Teimmepäs tuossa viime torstaina kenties viimeisen vähän pidemmän välimatkan reissun hetkeen.. Lähdimme nimittäin minilomalle Anoppilaani, maaseudun rauhaan ja hiljaisuuteen!

Ja miniloma oli kyllä kerrassaan onnistunut, rentouduimme, nukuimme hyvin, kalastimme, soutelimme, ulkoilimme, saunoimme, grillasimme laavulla, söimme hyvin, kävimme kotieläintilalla (jossa riittikin pirpanalle ihmeteltävää), minä opettelin anopin ohjeistuksella uudelleen neulomaan villasukkia jne jne! Ihanaa laatuaikaa läheisten kanssa. Kyllä maaseudulla vaan sielu lepää!

Ja ehkä suurin juttu koko reissussa oli, kun Iso_Pieni_Pirpana oli lähes koko mammala reissun ajan ilman vaippaa (nukkumaan mennessä toki laitettiin vaippa) & ihan muutamaa vahinkoa lukuunottamatta neiti osasi todella hienosti tehdä tarpeensa pottaan/pönttöön!!! Voi kääk, onko meidän "vauva" tosiaankin jo noin iso ja etevä!!! :')

Kotiinlähdön aika koitti kuitenkin maanantaina, ja kyllähän kotiin on aina mukava palata reissun jälkeen, "Home Sweet Home". Niinpä vaan heti maanantaina illalla alkoi jälleen "menkkajuilinta" ja supistukset, toivotaan että pikkuhiljaa alkaisi masu_pirpanan synnytys olla käsillä.. ;)

"Jos sua ei ois ollut, mä olisin keksinyt sut."

"Ei tämä riitä, ei se tähän jää, sun seuraavaan elämään aijon myös löytää. En siitä suostuisi häviämään, aijon löytää tieni sinun seuraavaan elämään.."

Kesäkuussa siitä vierähti jo kuusi vuotta, kun olin korviani myöten ihastunut suloiseen lökäpöksyiseen vaaleaverikköön, jonka kanssa en tuolloin ikinä olisi osannut kuvitellakkaan jakavani elämäni parhaimmat & tapahtumarikkaimmat vuodet. Ja samat mietteet oli myös hänellä. Mutta noin vaan sattumoiden ja tahdonvoiman kautta meillä alkoi pikkuhiljaa kehittyä pientä vispilänkauppaa, ja tällä tiellä sitä edelleen ollaan.♡ Rakkaani, parasystäväni, avopuolisoni, kihlattuni, lasteni isä, maailman mahtavin mies.♡ Joka päivä jaksan kiittää siitä, että olen niin ihanan ihmisen saanut rinnalleni.

"Jos sua ei ois ollut, mä olisin keksinyt sut. Ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut.."

Vadelmanlehtiteetä ja kolme "ässää"

Noniin. Päätinpä, että nyt on aika jälleen koittaa näitä paljon puhuttuja kotikonsteja masulaisen "häätämiseksi"!

Pirpanan odotusaikanahan ei kolme "ässää" (siivous, sauna & seksi) olleet tuottoisia ainakaan meillä.
(Huom. Nämä edellämainituthan eivät itsessään käynnistä synnytystä, vaan voivat jouduttaa tapahtumien kulkua, paikkojen ollessa tarpeeksi kypsiä!)

Nähtäväksi siis jää, miten käy nyt, kun supistuksia yms paikkojen kypsymistä on alkanut tapahtumaan jo vähän aikaisemmin.. Ja nythän tämä pieni_masu_pirpana tosiaan kasvaakin yläkäyrillä, joten hyvinkin mahdollista että päättäisi lähteä syntymään jo ennen laskettua aikaa, we'll see. ;)

Kolmen "ässän" lisäksi olen kuullut taholta jos toiseltakin vadelmanlehtiteestä, ja nyt anoppilassa ollessani päätinkin tutustua kovin luonnonläheisen anoppini "käytännön lääkekasvit"-opukseen.
Ja kyllähän tuo opus vahvistaa kuulemaani, vadelmanlehtiteetä suositellaan nautittavaksi niin raskausaikana, kuin raskauden jälkeenkin! Tosin ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana tuotetta kehoitetaan välttämään, sen aiheuttaman mahdollisen ylimääräisen verenvuotoriskin takia. Mutta tämän jälkeen, ja etenkin rv34 eteenpäin on hyvin suositeltavaa nauttimaan teetä päivittäin 1-3kupillista.

Vadelmanlehtitee mm.
-vahvistaa lantionpohjan-/kohdun lihaksia, tehostaen näin kestävyyttä synnytyksessä,
-paikkojen ollessa kypsät, tee voi antaa "lisäytyä" supistuksille &
-synnytyksen jälkeen palautuminen helpottunee myös. :)

Teen valmistus on simppeliä;
*n.1tl kuivattuja tai n.2tl tuoreita vadelmanlehtiä per. 2dl vettä
*kiehautetaan nopeasti
*annetaan hautua kymmenisen minuuttia
*kaadetaan suodattimen/siivilän läpi ja nautitaan.
(Itse heitin lehdet kokonaisina veteen, niin siivilääxei tarvittu, mutta makukin jäi kyllä melko miedoksi)

Katsotaan, tuottavatko nämä testiluontoiset kotikonstit tällä kertaa tuloksia! ;)

Harppaus nykyaikaan

Noniin, katsotaanpa miten lähtee hommat rullaamaan, kun sain vihdoin ladattua tämän blogger-sovelluksen puhelimeeni!
Älypuhelin + älytön käyttäjä
= tovi saattaa kulua että opin tätä käyttämään.. ;)

Jakamaton, vai jaettu rakkaus?

Mielessäni on jo raskauden alkumetreiltä saakka vellonut ajatuksia tulevasta, miten sitä osaa rakastaa kahta pientä samalla tavalla, miten sitä rakkautta riittää molemmille, miten saa molemmat kokemaan itsensä tasavertaisiksi jne..?
Tuossa taannoin minulla oli synnytyspelkopoliklinikka-käynti, jossa pääsin synnytyspelon ja synnytyksen aiheuttamien mietteiden lisäksi purkamaan kätilön kanssa myös näitä ajatuksia.
Ja kätilö vakuuttikin hienosti, että jokseenkin kaikilla pyörii samanlaisia ajatuksia mielessään, toisen lapsen odotuksen kohdalla, onhan rakkaus/huomio ainokaista esikoista kohtaan ollut niin ehdotonta.
Kätilö sai minut vakuuttuneeksi, ettei nykyistä rakkauttani isoa_pientä_pirpanaa kohtaan tarvitse jakaa tyttöjen kesken, vaan rakkautta tulee lisää, ja sitä riittää siis molemmille tasavertaisesti. Joten suotta poden huonoa omaatuntoa moisista mietteistä, luonto hoitaa kyllä hommansa.
Kylläpä sitä hassuista asioista nainen uuden elämänvaiheen kynnyksellä kehittääkin itselleen päänvaivaa.. ;) Oli siis todella tarpeellinen ja palkitseva käynti!

Raskaudesta.. Kiteytettynä voin kertoa, Olen jo Ehdottoman, Mahdottoman kyllästynyt raskaanaoloon, vaivoja on jos jonkinmoista, supistuksia, raskausihottumaa, suonikohjuja, hengenahdistusta, selkäkipua, särkyä ja kolotusta ties missä, itsetunto ongelmia jne...
Kaikkien vaivojen päälle vielä tämä mahdottoman hiostava helle & unettomat yöt, kodinhoito & vauhdikkaan taaperon kanssa touhuaminen, ugh olo ei ole enää ihan parhaimmasta päästä... Ja nyt on Vasta rv 35+2, eli vielä olisi n. kuukausi laskettuun aikaan.. Noh, toki olen 100% kiitollinen että meile tämä raskaus ja toinen lapsi suotiin, lopussa se kiitos seisoo.<3
Ja jos nyt jotain positiivista halutaan nostaa esille, niin painoa on kertynyt tähän mennessä n.4,5kg vähemmän, kuin isosta_pienestä_pirpanasta samoilla raskausviikoilla! Edelleen ollaan siis alle kympissä, tosin, alle kilo siihen enää on matkaa.. Vaikka kyllähän minä olen osakseni jo läskiksi nimittelyäkin saanut, noh, pian on taas aika pistää itsensä "kuosiin", nyt olen onneksi tehnyt töitä sen eteen, ettei raskauden jälkeinen painonpudotus ole yhtä suuren työn takana kuin viimeksi!

Käväisin muuten tuossa reilu viikko sitten kovien supistuksien takia synnärillä kontrollissa, rv 34+1, käyrille piirtyi supistuksia tasaisesti n.3min välein, ja kylläpä vaan pisti puuskututtamaan, kipu säteili selkään/kylkiin/reisiin/häntäluuhunkin. Mutta toistaiseksi kohdunsuu oli vielä kiinni, kohdunkaulaakin jäljellä vielä pari cm. Painoarvioksi "pikkuinen" sai n.2804g (iso_pieni pirpana rv37+ n.2750g), eli yläkäyrillä huitelee, ja iso tytöntylleröinen siis tulossa!!!! Toivon kovasti, että neiti päättäisi syntyä edes vähän etuajassa, synnytys itsessään pelottaa viimekertaisten komplikaatioiden vuoksi, niin  kyllä stressaa jos vielä n.4,2-4,5kg painoinen mötkylä pitäisi maailmaan pungertaa, phuuhh.. "Kolme ässää" on pikkuhiljaa otettu käyttöön, mutta eipä niistä viimeksikään ollut mitään hyötyä.

Ettei ihan valittamiseksi menisi, niin
loppukevennykseksi pakko mainita, meillä juhlitaan täällä kuun lopussa KAKSI VUOTIASTA!!!!! :') Kääk vastahan minä tuotakin neitiä odottelin syntyväksi.<3