Jos pääset nauttimaan siitä, että menosi ja tulosi ovat viimeinkin tasapainossa, se merkitsee, että jokin yllättävä lasku on jo postissa lähestymässä kirjelaatikkoasi.

Nyt on ensimmäinen askel otettu taistossa omista oikeuksistani. Nyt voin sanoa olevani helvetin ylpeä, välittäessäni itsestäni. Nyt voin sanoa olevani helvetin ylpeä itsestäni, olen ottanut ensimmäisen askeleen puolustaessani itseäni. Jotkut ihmiset luulevat, voivansa kohdella minua ihanmitenvaan, vain siksi että olen raskaana.
Nyt on ensimmäinen askel raskaassa mutta kannattavassa etapissa otettu.
Nyt on laitettu postia työsuojeluvirastoon.

"Laskelmat eivät valehtele, mutta valehtelijat laskelmoivat."

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Yhteydenotto työsuojeluasioissa

Työsuhteeni  alkoi *.*.201*... vakituisena työsuhteena (voimassa toistaiseksi). Työsopimukseen kirjoitettiin selkeästi että työtuntimäärä 30h/viikko. Työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä mainittiin koeajasta.

Työviikkotuntini jäivät usein alle 30h:n (mm. 19,5h/vko ja 22,5h/vko), pyrin jonkun sairastuttua kuitenkin saamaan lisää vuoroja, jotta saisin enemmän rahaa.  Asiasta huomauttaessani työnantajani sanoi, ettei aikaisemmilta vakituisilta työntekijöiltä voi vähentää tunteja siksi, että minä saisin enemmän niitä. Asian piti kuitenkin kesään päin mentäessä muuttua, asiakasmäärien kasvaessa.

Työsuhteen alkupuolella myöhästyin kerran n.15min. huonojen säiden vuoksi (kuljen julkisilla ja bussit olivat reilusti myöhässä). Tällöin ilmoitin välittömästi töihin asiasta, ja olin työajan päätyttyä 15min. yliaikaa töissä.

Toisen kerran työpäivän alkaessa 8.00 (kauppa aukeaa asiakkaille 9.00, joten ensimmäinen tunti on hyllytystä yms.), kävin työpaikkavessassa ja olin kaupan puolella pari minuuttia ”myöhässä”. Vaikka siis Työpaikalla olin ollut ajoissa. Kauppias tuli mainitsemaan minulle asiasta, mutta sanoi ettei viitsi asiasta sen enempää saarnata, kun työsuhde vasta niin alussa.

Tästä lähtien olin aina n.30min. etuajassa työpaikalla, ja usein olinkin ainoa joka oli tismalleen 8.00 kaupan puolella.

Oltuani n. kuukauden töissä, kerroin työnantajalleni raskaudestani ja että minulla alkaa äitiysloma heinäkuun puolen välin tienoilla. Hän sanoi tähän suurin piirtein näin ”Just.. Katsotaan nyt saatko pitää työpaikkasi, kun ethän sä kesällä jaksa tehdä täällä mitään, eikä me tyhjästä makseta. Timohan näistä asioista loppupeleissä päättää, kun hän ne palkatkin maksaa…”. Kerroin tästä juttutuokiosta työkavereilleni, jotka sanoivat ettei ole ihan asiallista käytöstä työnantajan puolelta.

Noin viikko raskaudesta kertomisen jälkeen työnantaja tuli juttusilleni ja sanoi heidän jutelleen kauppiaan kanssa raskaudestani ja työsuhteeni jatkamisesta. Työnantajani sanat kuuluivat jokseenkin näin ”Tultiin siihen tulokseen, että sulla on kaksi vaihtoehtoa, joko me vaihdetaan sut saman tien uuteen työntekijään, tai sitten muutetaan sulle työsopimus määräaikaiseksi, voimassa 30.6asti (eli loppuisi ennen kuin äitiyslomani alkaa). Ja tämä ois sulle sitten VARMA TYÖPAIKKA SIIHEN ASTI, ETTET JÄÄ TUOSSA TILASSA IHAN PUILLE PALJAILLE..”

Suostuin jälkimmäiseen, koska en halunnut jäädä työttömäksi. Ja kun minulle selkeästi luvattiin varma työpaikka **.* asti, eli tuloni olisi siihen saakka turvattu. Allekirjoitin uuden sopimuksen, eikä siinä tai koko keskustelun yhteydessä mainittu enää mitään koeajasta. Koska työpaikka luvattiin varmaksi, oletin myös koeajan siinä samalla päättyneeksi.

Kerroin myös tästä tapahtuneesta työkavereilleni, ja he neuvoivat olemaan yhteydessä PAM:iin, koska työnantaja ei saisi ”kiristää” sanomalla, ”sinulla on kaksi vaihtoehtoa…”. PAM:ista sanottiin, työnantajan toimineen väärin, minua oli tahallisesti harhaanjohdettu, ja minulta haluttiin evätä mahdollisuus äitiyspäivärahaan, kun työsuhde muutettiin päättyväksi ennen äitiyslomani alkamista. PAM ei kuitenkaan voinut asiassa auttaa, kun uusi sopimus oli jo allekirjoitettu, enkä ollut ollut tarpeeksi pitkään PAM:in jäsenenä saadakseni mahd. oikeusavustusta tilanteen selvittämiseksi.

Jatkoin määräaikaista työsuhdettani normaalisti, hoidin työni hyvin ja tunnollisesti. Huomasin osakseni kohdistuvaa syrjintää kauppiaan taholta, hän ei esimerkiksi vastannut tervehdykseeni, kun aamulla töihin mennessä tervehdin häntä. Usein myös yrittäessäni puhutella häntä kaupan puolella, hän ei kommunikoinut kanssani mitenkään, käänsi vain selkänsä. (Tätä kummastellen kerroin asiasta jälleen työkavereilleni, jotka sanoivat käytöksen olevan törkeää, mutta tyypillistä joitakin työntekijöitä kohtaan.)

 Keskiviikkona **.*.201* jouduin jäämään sairaslomalle influenssan vuoksi. Ilmoitin työnantajalleni, olevani influenssan takia sairaslomalla loppuviikon, ja toimittavani sairaslomatodistuksen seuraavalla viikolla palatessani töihin.

Torstaina *.*.201* kauppias soitti minulle ja ilmoitti ”Juttelimme eilen Nooran kanssa työsuhteestasi, ja päädyimme työsuhteesi irtisanomiseen, eilisestä (**.*) alkaen.” Kysyin kauppiaalta perusteluja moiseen, eikä hän oikein osannut antaa pätevää syytä, sanoi vain ”Nyt kun sulla on toi koeaika, niin ei me tarvita mitään syytä sun irtisanomiseen, mutta kyllähän ne alun myöhästymiset vähän vaikutti päätökseen…”.

Kyllähän minä tiesin heti, että oikea syy irtisanomiseen on raskauteni, josta kertomisen jälkeen minuun kohdistuneet vääryydet työnantajan ja kauppiaan taholta alkoivat. Soitinkin tapahtuneesta taas PAM:iin. Sieltä sanottiin, että kun koeajasta ei ole erikseen mainittu, uuden sopimuksen kirjoittamisen yhteydessä, ja kun työpaikka luvattiin varmaksi, on irtisanominen ns. laiton. Myöskään sairasloman aikana ei saisi irtisanoa työntekijää, eikä ilmoittaa irtisanomisesta takautuvasti  ”..päädyimme työsuhteesi irtisanomiseen eilisestä alkaen.”. PAM ei kuitenkaan taaskaan voinut asiassa auttaa, koska en ole ollut 6kk. jäsenenä. He kuitenkin neuvoivat, olemaan yhteyksissä työsuojeluun, koska tapauksen kriteerit täyttävät heidän mielestään työsyrjinnän kriteerit.

Yhteyshenkilöni Marjan, oli yhteyksissä Uudenmaan työsuojelupiirin työsuhdepäivystykseen, josta myös sanottiin tapauksen (kaikkien työsuhteen aikana tapahtuneiden asioiden) näyttävän työsyrjinnältä. Minua ohjattiin kirjaamaan kaikki tapahtumat ylös ja toimittamaan teille. Jään odottamaan yhteydenottoanne.

VAKUUTAN ANTAMANI TIEDOT OIKEIKSI.

YSTÄVÄLLISIN TERVEISIN,

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

^^ Nimet muutettu, ja tekstiä vähän sensuroitu/karsittu, mutta jotenkin näin kirje työsuojeluvirastoon kuului. Nyt jäädään vaan odottelemaan jatkoa..

Toivottavasti tämä rohkaisee, teitä, jotka olette mahdollisesti samassa tilanteessa, puolustamaan oikeuksianne ja tekemään jotakin asioiden eteen! "Ei pidä jäädä tuleen makaamaan." :)

"Ei riitä että voittaa, toisten täytyy hävitä."

IKKSI. I. ituista  pomo/kauppias oli Toni Murtolehto. ksen olevan törkeää,mutta tyypillistä joitakin ty

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni. - Albert Camus

Ystävyys on asia, mitä ilman en osaisi elämääni kuvitella. Vaikka minua ei olekkaan siunattu lukuisilla ystäväjoukoilla, niin on minulla muutama erittäin hyvä ystävä, joiden vuoksi olisin valmis lähtemään vaikka maailman ääriin.
Riippuvuus. Jotkut ovat riippuvaisia tupakasta, toiset alkoholista, joidenkin maailma romahtaa jos eivät saa päivittäistä aamukahviaan. Minä olen läheisriippuvainen. Elämä on kouluttanut minua sen verran, että minulta vie pitkään luottaa kenenkään, en päästä ihmisiä helposti lähelleni. Elämässäni on vain muutama ihminen, joihin voin sanoa oikeasti luottavani, vaikka keneenkään ei ole 100% luottamista, ei edes itseensä. Nämä minulle tärkeät ihmiset, aiheuttavat minussa riippuvuutta.

Nyt raskauden myötä olen huomannut, läheisriippuvuuteni vaan voimistuneen. Tunnen olevani enemmän yksin. Minulle rippuvuutta aiheuttavat ihmiset eivät enää vietä aikaa kanssani yhtä paljon. Heillä on viikonloppuisin omat kuvionsa, joihin minä en enää kuulu.

Esimerkiksi parasystäväni, miespuoleinen henkilö, jonka kanssa ennen vietin aikaa lähes päivittäin. Pystyin puhumaan hänelle lähes kaikesta. Hän tietää elämästäni kipeitä asioita, joita en ole muille pystynyt kertomaan. Hän on aito ihminen, kaikille kiltti ja hyväsydäminen persoona, häntä on mahdotonta olla rakastamatta. Siksi tekee pahaa, kun enää emme vietä aikaa samalla tavalla kuin ennen. Tokihan näemme melko usein, mutta ei se ole samanlaista kuin ennen. Nyt hänellä on uudet kuviot elämässään, ja tunnen jääneeni sivuun. Ennen vietimme kaikki viikonloput yhdessä, nyt yhteydenpitomme loppuu usien jo torstaina, ja vasta sunnuntai-iltana kuulen hänestä seuraavan kerran. Hän kertoo kuinka on ollut pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa. Minä kuuntelen, ja mietin mielessäni, että tuohon kaverijoukkoon minä en enää kuulu, minun kanssani ei voi pitää hauskaa viikonloppuisin. Se sattuttaa.

Tekee pahaa ajatella, että muutaman kuukauden päästä näen tuskin koskaan parasta ystävääni. Minä vietän aikaa kotona, hän saattaa piipahtaa joskus kahville. Mutta siihen se jää. Hän jatkaa villiä nuoruuttaan, minä vietän aikaa kotona pienen perheeni kanssa.
Miten päästä yli riippuvuudesta tätä ihmistä kohtaan? Miten "unohtaa" ihminen, yksi niistä harvoista joihin olet juuri oppinut luottamaan? Kenelle minä sitten kerron huolistani ja kipeistä asioista, joita muut eivät voi samalla tavalla ymmärtää?
Näitä ja lukuisia muita kysymyksiä mietin mielessäni aina kun tapaamme. Näitä ja lukuisia muita kysymyksiä pyörittelen mielessäni viikonloppuisin. Näitä ja lukuisia kysymyksiä mietin jatkuvasti.
Mutta elämä kulkee eteenpäin niinkuin on tarkoitettu, vastaukset kaikkeen löytyvät aikanaan..

"Ystävä, joku joka tietää sinusta kaiken, mutta rakastaa sinua siitä huolimatta." ~Elberd Hubbard

Elämä potkii

Elämä potkii, potkii oikein kunnolla. Mutta nämä potkut tuntuvat uskomattoman hyviltä. Jokainen potku on ainutlaatuinen. Ne nimittäin viestivät minulle uuden elämän olemassaolosta ja kasvusta vatsassani.

Kuinka tähän on tultu? Näinkö itseni vuosi sitten tässä kirjoittamassa blogia elämästäni? Näinkö itseni kirjoittamassa raskaudestani?
Ei, vuosi sitten en olisi uskonut, että sisälläni kasvaa pieni ihme, joka on kääntänyt koko elämän päälaelleen. Vuosi sitten kuvittelin olevani nyt opiskelemassa sosionomiksi. Kuvittelin viettäväni villiä nuoruutta ystävieni kanssa. Ja kaipaavani miestä, jonka kanssa elämää takana pian neljä vuotta, välillä yhdessä, välillä erikseen. Kuvittelin tämän miehen lähdettyä armeijaan, jääväni ilman tätä rakkauden tunnetta, joka sisälläni polttelee.

Mutta nyt asiat eivät olekkaan lainkaan niin. Kyllä, mieheni lähti armeijaan, mutta en jäänyt yksin niinkuin kuvittelin, parisuhteemme on itseasiassa vahvempi kuin koskaan, puhelimet on keksitty, ja lomiakin on lähes joka viikonloppu. Riitoja ei ole ollut kuukausiin, voin sanoa olevani suhteessani onnellisempi kuin koskaan.
 Ja ei, en opiskele sosionomiksi, vaan jäin juuri yllättäen työttömäksi parin kuukauden työsuhteesta (tästä varmasti kerron enemmän myöhemmin).
Enkä vietä kavereitteni kanssa aikaa samalla tavalla kuin ennen. Tapaanhan minä joitakin läheisimpiä kavereita silloin tällöin, mutta lähinnä pikaisien kahvittelutreffien merkeissä. Viikonloppuisin nämä kaverit eivät minua kuitenkaan muista. Silloin he juhlivat. Viikonloppuisin minä en rellestä, joten minulle ei ilmeisesti edes kannata viestitellä tällöin..
Viikonloppuisin minä pidän hauskaa omalla tavallani, ilman päihteitä, ilman juhlimista. Teen kaikkea muuta mukavaa, käyn elokuvissa, syömässä, saunon, vietän leffailtoja, yms. Seurassa, joka osaa pitää hauskaa ilman päihtymistä ja muuta rellestämistä.
Minä olen nimittäin raskaana. Maailman suurin ihme, maailman upein asia kasvaa sisälläni, ja täyttää päivä päivältä sydäntäni enemmän rakkaudella. Päivä päivältä kasvan ihmisenä, ja naisena, tämän raskauden myötä. Tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Parasta mitä parisuhteellemme on koskaan tapahtunut. Jokainen päivä on ainutlaatuinen, kun tiedän, että sisälläni tapahtuu jotain uskomatonta. Kahden ihmisen rakkaus on aikaansaanut jotakin niin uskomatonta, että pian meitä on kahden sijaan kolme.<3
Tämä pieni elämänalku elää omaa elämäänsä sisälläni, kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Päivä päivältä hänen syntymänsä on lähempänä.
Ensimmäiset kuukaudet olivat hyvin hämmentäviä, asiaa ei meinannut uskoa todeksi. Johtunee osaksi siitä, että alkuraskauteni oli hyvin oireeton.
Mutta päivä päivältä asia on tullut todellisemmaksi. Vatsani kasvaa kasvamistaan. Pienet potkut vahvistuvat vahvistumistaan. Potkut tuntuvat kädellä tunnusteltaessa jo vatsan läpi! Puoleenväliin on enää kaksi viikkoa! Uskomatonta! Upeaa!

Tule jo kevät! Tule jo kesä! Tule jo loppukesä, jolloin saan oman pienen nyyttini syliini, meidän rakkautemme hedelmän. Maailman suurimman aarteen, meidän rakkaan lapsemme.<3