Elämä potkii

Elämä potkii, potkii oikein kunnolla. Mutta nämä potkut tuntuvat uskomattoman hyviltä. Jokainen potku on ainutlaatuinen. Ne nimittäin viestivät minulle uuden elämän olemassaolosta ja kasvusta vatsassani.

Kuinka tähän on tultu? Näinkö itseni vuosi sitten tässä kirjoittamassa blogia elämästäni? Näinkö itseni kirjoittamassa raskaudestani?
Ei, vuosi sitten en olisi uskonut, että sisälläni kasvaa pieni ihme, joka on kääntänyt koko elämän päälaelleen. Vuosi sitten kuvittelin olevani nyt opiskelemassa sosionomiksi. Kuvittelin viettäväni villiä nuoruutta ystävieni kanssa. Ja kaipaavani miestä, jonka kanssa elämää takana pian neljä vuotta, välillä yhdessä, välillä erikseen. Kuvittelin tämän miehen lähdettyä armeijaan, jääväni ilman tätä rakkauden tunnetta, joka sisälläni polttelee.

Mutta nyt asiat eivät olekkaan lainkaan niin. Kyllä, mieheni lähti armeijaan, mutta en jäänyt yksin niinkuin kuvittelin, parisuhteemme on itseasiassa vahvempi kuin koskaan, puhelimet on keksitty, ja lomiakin on lähes joka viikonloppu. Riitoja ei ole ollut kuukausiin, voin sanoa olevani suhteessani onnellisempi kuin koskaan.
 Ja ei, en opiskele sosionomiksi, vaan jäin juuri yllättäen työttömäksi parin kuukauden työsuhteesta (tästä varmasti kerron enemmän myöhemmin).
Enkä vietä kavereitteni kanssa aikaa samalla tavalla kuin ennen. Tapaanhan minä joitakin läheisimpiä kavereita silloin tällöin, mutta lähinnä pikaisien kahvittelutreffien merkeissä. Viikonloppuisin nämä kaverit eivät minua kuitenkaan muista. Silloin he juhlivat. Viikonloppuisin minä en rellestä, joten minulle ei ilmeisesti edes kannata viestitellä tällöin..
Viikonloppuisin minä pidän hauskaa omalla tavallani, ilman päihteitä, ilman juhlimista. Teen kaikkea muuta mukavaa, käyn elokuvissa, syömässä, saunon, vietän leffailtoja, yms. Seurassa, joka osaa pitää hauskaa ilman päihtymistä ja muuta rellestämistä.
Minä olen nimittäin raskaana. Maailman suurin ihme, maailman upein asia kasvaa sisälläni, ja täyttää päivä päivältä sydäntäni enemmän rakkaudella. Päivä päivältä kasvan ihmisenä, ja naisena, tämän raskauden myötä. Tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Parasta mitä parisuhteellemme on koskaan tapahtunut. Jokainen päivä on ainutlaatuinen, kun tiedän, että sisälläni tapahtuu jotain uskomatonta. Kahden ihmisen rakkaus on aikaansaanut jotakin niin uskomatonta, että pian meitä on kahden sijaan kolme.<3
Tämä pieni elämänalku elää omaa elämäänsä sisälläni, kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Päivä päivältä hänen syntymänsä on lähempänä.
Ensimmäiset kuukaudet olivat hyvin hämmentäviä, asiaa ei meinannut uskoa todeksi. Johtunee osaksi siitä, että alkuraskauteni oli hyvin oireeton.
Mutta päivä päivältä asia on tullut todellisemmaksi. Vatsani kasvaa kasvamistaan. Pienet potkut vahvistuvat vahvistumistaan. Potkut tuntuvat kädellä tunnusteltaessa jo vatsan läpi! Puoleenväliin on enää kaksi viikkoa! Uskomatonta! Upeaa!

Tule jo kevät! Tule jo kesä! Tule jo loppukesä, jolloin saan oman pienen nyyttini syliini, meidän rakkautemme hedelmän. Maailman suurimman aarteen, meidän rakkaan lapsemme.<3