"Silitti hiljaa enkelinsiipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti..."

Eli siis minullahan oli muka taas niin kiire, etten kerennyt aikaisemmin kirjoittelemaan, todellisuudessa olen ollut vaan niin mega_super_väsynyt!!! Ja mikäs muukaan sitä väsyä on aiheuttanut, kuin hormonit, joita eräs pieni masu-matkaaja on kropassani saanut jylläämään! ;)

"Silitti hiljaa enkelinsiipi,

kauneinta kaikista käytti.

Onnen ovesta sisään hiipi,

toiveet todeksi täytti.

Onnemme on sanaton.

Mikäli kaikki hyvin käy,

niin syyskuun alussa äidin synttäreillä,

meitä vihdoin neljä on."

"Pulla uunissa"..

ELI siis KYLLÄ, Meitä on siunattu mitä parhaimmalla lahjalla, kunhan kaikki vaan menee hyvin, niin syksymmällä meitä on vihdoin neljä. <3 Pikkuveikkaa/-siskoa odotellaan syntyväksi 9.9.2014, eli PÄIVÄÄ ENNEN OMIA SYNTYMÄPÄIVIÄNI, saas nähdä, vietetäänkö tänä vuonna äipän synttäreitä vähän poikkeavissa tunnelmissa synnytyssairaalalla.. Heh, olisi siinä kyllä syntymäpäivälahjaa kerrakseen.

Vauvan tulohan oli meille täysin yllätys, joskin todella toivottu ja iloinen sellainen. Ensimmäiset epäilykseni mahdollisesta raskaudesta heräsivät joulun pyhinä, Jouluaattona olin todella väsynyt, ja itkeskelin täysin mitättömistäkin asioista, ja toki siinä sitten heräsi "se tunne", että tässä taidetaan olla raskaana..
EnsimmäiseT raskaustestit tein 27.12.2013, kun vihdoin olivat kaupat auki Joulun jälkeen. Kaksi testiä tein heti, ja kumpaankin piirtyi hyvin haalea plussa-viiva, en ollut varma pitäisikö siinä itkeä vai nauraa, taisinkin siis tehdä näitä molempia samanaikaisesti..

Soitin heti testit tehtyäni eräälle hyvälle ystävälleni ja ilmoitin uutisista, paniikkikohtauskaan ei ollut kaukana, niin iso, elämäämullistava asia tuo raskautuminen nimittäin ihmiselle on. Mielessä kolkutti pieni epävarmuus, että voiko tämä olla totta, kun lähipiirissämme oli tullut viimeaikoina useampia ikäviäkin uutisia raskauksien osalta. Teinkin raskaustestejä kaikenkaikkiaan varmaan ainakin kuusi..

testailua..

lisää testailua..

.. Ja tämän jälkeen uskoinkin, että kyllähän tässä nyt raskaana ollaan..

Pieni pelko siis kalvoi mielessä heti alussa, ja samalla mietti että voiko tässä nyt iloita omasta raskaudesta, kun kaikilla ei ole yrityksistä huolimatta käynyt samanlainen tuuri.. Mutta sitten eräs tuttavani sanoi, että "Teidän onni ei ole toisilta pois.", ja tämä saikin minut ajattelemaan, että tottahan se on..

 Mitä pitemmälle raskauteni etenee, sitä useammin tuntemattomat hymyilevät minulle. Miksi?  - Koska olet yhä useammin heitä lihavampi. ;)

Alusta asti olen ollut todella väsynyt, nukkumaan menen yleensä jo 21.00 maissa ja päiväuniakin nukkuisin mieluusti aina tilaisuuden tullen. Edelliseen raskauteen verrattuna tämä raskaus on ollut tyystin erilainen mm. pahoinvointien saralla. Edellinen raskaus aiheutti alusta asti huolta silkalla oireettomuudellaan, kun taas tässä raskaudessa järkyttävä pahoinvointi on ollut matkassa 24/7, oksennus kurkussa saa olla alituiseen. Edellisessä raskaudessa mieleni teki kaikkea rasvaista ja suolaista, tässä raskaudessa taas kaikki liha yms suolainen saa puistattamaan, mieli tekee lähinnä hedelmiä yms terveellistä. Painokin on Joulun jäljiltä pudonnut pari kiloa tämän etomisen johdosta.. Aika ajoin itkukin on todella herkässä..

Rv 10+

Masun turvotuskin tuli edellisen raskauden tavoin kuvioihin heti ensi viikoilta lähtien ja nyt ensimmäisen ja toisen kolmanneksen rajapyykillä masu on kyllä jo ihan selvä raskauspötsi.
Enää ei löysillä vaatteillakaan saa pötsiä piiloteltua, joten ensimmäisen ultran jälkeen päätimmekin viimein julkistaa raskauden ihan yleisesti, tätä ennen asiasta tiesi ihan vaan muutamat läheisimmät ihmiset. ;)

Isosisko. <3 "Vauvakin haluaa leikkiä autoilla.." ;)

Asiasta toiseen sen verran, että
Minullahan oli siis tarkoitus aloittaa opiskelut/työt heti tammikuussa ison_pienen_pirpanan päivähoidon alettua, mutta luonnonvoimat päättivätkin puuttua peliin ja muuttaa hieman suunnitelmia..
Mutta sen vaan sanon, että tästä muutoksesta ei voisi enää onnellisempi olla. <3
Kovasti olen kuukausi tolkulla hakenut töitä, muutamassa haastattelussakin rampannut, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, vaikka jokunen "varma paikkakin" on mukaan mahtunut.. Opinnot nyt sitten lykkääntyvät ainakin parilla vuodella, mutta aika tarkat suunnitelmat tässä on keretty puimaan tulevaisuutta silmällä pitäen..

Nyt olenkin siis päättänyt aloittaa parin kuukauden työkokeilussa esim. päiväkodissa, hoivakodissa tms, josta saan työkokemusta ja oppia alalta johon olen tulevaisuudessa, opinnoissani suunnitellut suuntautuvani..

"Kaikki tulee sille, joka odottaa, jos hän työskentelee samalla kun odottaa."

— Tuntematon

Kesäksi olen ajatellut hakea kesätöitä myös ko. alan hommiin, toivottavasti tärppäisi ja saisin vieläkin enemmän kartoitettua osaamistani ja työkokemusta, joka edesauttaisi vastaisuudessa opintoihin pääsyssä/niissä edistymisessä.

"Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta.

— Maxim Gorki

Tarkoituksenani on siis lukea itseni lähihoitajaksi aikuispuolella, ja ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, "isona" jatkaa opintoja lukien itseni vielä sosionomiksi.. Haaveenani on siis työskennellä ihmisten hyväksi, auttaa ja tukea apua tarvitsevia. Haluan tuntea itseni hyödylliseksi.

Vielähän ei ole kiirettä, koen olevani nuori ja motivoitunut opiskelemaan vielä uuden ammatin.
Mainittakoon vielä, että minullahan kuitenkin on ennestään jo ylioppilastutkinto + Parturi-Kampaajan tutkinto, mikä ei kuitenkaan vastaa sitä "unelma-ammattiani/elämäntyötä" mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.. Täysin puilla paljailla tässä ei siis olla koulutuksenkaan osalta, vaan ammatinvaihtoa ajatellen kouluttautumassa enemmän.

Lisätäänpä tähän loppuun vielä, että viime viikolla olin sellaisella työllistymis-koulutusjaksolla, jossa nappasin itselleni hygieniapassin luokan parhain pistein, eli nyt on sitten sekin edesauttamassa työn/työkokeilun saamista!

Nyt kuitenkin joudan tästä jo naisten olympia-lätkää vahtaamaan, joten palailen kunhan taas olot ja jaksaminen antavat myöten!

Pullava.

Tittidii..<3

Otoksia Meidän Pikku-Tontun toisesta Joulusta.

Väsyneitä Tonttuilijoita..

Voi sitä Innostuksen, Hämmästyksen & Riemun määrää, mitä tämä ihana pieni Tonttunen koki Joulun alla.. Kyllä siinä vanhemman sydän on pakahtua, seuratessaan pienokaisensa ilakointia. <3

Pikku-Tontun ensimmäinen Joulupuuro!

.. Eikä saa unohtaa Joulupukin Kuumalinjaa!

Joulun jännittävin kohokohta, kun pääsi pakettien kimppuun..

"Heppa Heppa.."

Ilmeet kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.. ;)

Piirrettyjä..

"Oho.."

Rakenneltavaa..

Lukemista..

Musiikkijuttuja..

Uutta tuolia..

.. Ja paaaljon kaikkea muuta jännittävää mm. pottaa, pentikin astiastoa, pehmoja, autoja, vaatteita, leluja yms yms..
Ja sitten Mummilaan Tonttuilemaan & syömään Neidin ensimmäinen Jouluateria!

Jouluateria prt.2, kyllä maistuu.. ;)

Perinteeksikin muodostunut Monopoly-turnaus & Joulu-sauna kruunaa tunnelman!

HipHei helmikuu, mitäpä meidän perheelle tänä päivänä oikein kuuluu.

No voihan nenä. Kylläpä olen taasen  piitkän tovin laiminlyönyt tätä näpyttelyä.. On ollut muuttoa, Joulua, Uutta Vuotta, ison-pienen pirpanan hoidon aloitusta, omien työjuttujen suunnittelua ymsyms hässäkkää että kertakaikkiaan olen vaan tietoisesti "unohtanut" näpytellä meidän kuulumisia..
Mutta jos nyt taas kuvien välityksellä kertoilisin vähän meidän viime aikojen kuulumisia.. Ja koitanpa taas tsempata tämän kirjoittelun kanssa vastaisuudessa..
Paljastanpa sen verran, Luvassa lähiaikoina elämää mullistavia tapahtumia mm. työrintamalla ymsyms.. ;)

Ensimmäisiä päivä uudessa kodissa.. Eteisestä.

Kaaoksen partaalla oleva keittiö.

Lisää keittiötä..

Olohuone toistaiseksi kovin pelkistetty kun ei ole hyllyjä/tauluja tms. vielä ripustettu..

VIHDOINKIN meillä on ihan oma huone!!

Joulu on taas. <3

Iloinen pieni tonttu-tyttö!

Jouluaattona olimme aamusella perheen kesken kotona, iltapäivästä lähdimme M:n mummilaan sukuloimaan ja illaksi haimme isäni meille jatkamaan Joulun viettoa.

Tuli syötyä hyvin, katseltua jouluohjelmia, saunottua, naurettua, nautittua läheisten seurasta, käytyä haudoilla, ja kaikkea muuta ihanaa, kyllä Joulu voisi mielestäni olla useammin kuin kerran vuodessa. <3

Pikku-Neitikin pääsi maistamaan riisipuuroa, kinkkua, torttua, piparia, yms yms jouluherkkuja, mutta ehdoton suosikki oli herneet!

Uuden Vuoden viettoa "mummulassa" ja ihan vaan kotosalla, raketit vähän meinasi jännittää neitokaista..

JA SITTEN ALKOIKIN MEIDÄN ISOLLA TYTÖLLÄ PERHEPÄIVÄHOITO!! Sniff. Reippaana aloitti neiti uuden vaiheen elämässään.

Hämmästyttävä Kummastuttava Ensilumi..

Whiiiihh Lunta!!

Ohhoh. Kyylmää lunta Yhh.

Pulkkailemaan!

Iso-Pieni Pirpana oppii joka päivä uusia asioita, sanoja yms yms. Ihanaa seurata vierestä, kuinka toinen tekee uusia oivalluksia, kaikki uudet asiat jaksaa hämmästyttää ja kummastuttaa niin mahdottomasti.. Neidistä on puhjennut oikea kujeilija, uhmaltakaan ei olla vältytty, mutta toisaalta hän on niin kovin positiivinen ja hellyyttävä persoona, ja toki tilanteen vaatiessa myös hieman ujo. 

Neiti puhua papattaa jo kovaa vauhtia, matkii kaikkia uusia kuulemiaan sanoja, rakentelee palikka-torneja, leikkii pikkuautoilla "prrmm prmmm" ja pikku-hevosilla "ihhahhaa ihhahhaa", selailee mielellään kirjoja, rämpyttelee leikki pianoaan ja tanssahtelee aina musiikin soidessa..

Iso tyttö, yhtä hymyä koko neiti. <3

Siinäpä muutama otos meidän parhaista hetkistä viime aikoina.. 

Lisäksi on mainittava, että tämä mammakin sai vihdoin sen stressiä aiheuttaneen autokoulun käytyä ja nyt löytyy kortti taskusta! ;)

Räpsinpä vaikka ensi viikolla tuoreempia kuvia tästä uudesta kodista (minullakin toiv. viimeinen lomailu viikko ennen työelämään palaamista, tästäkin enemmän ensi viikolla), 

ja loppuviikosta on sitten luvassa jännittävän kutkuttavaa postausta työkuulumisista, parisuhde rintamalta ja muista jutuista! :)

Ikuinen auringonpaiste synnyttää hiekkaerämaan.

Kylläpä taas riittäisi juttua kirjoitettavaksi.. On nimittäin ollut harvinaise tapahtumarikas joulukuu, päälimmäisinä tunteina pintaan nousee kuitenkin stressin lisäksi, pettymys, suru, ahdistus, oman elämän lisäksi myös lähipiirissä tapahtuneiden asioiden vuoksi..

"Puh tiesi mitä tarkoitti, mutta koska hän oli vain pieniälyinen karhu, hän ei löytänyt sanoja."

Onpa nyt jotenkin niin kovin hankalaa pukea näitä ajatuksia sanoiksi, pala kurkussa mietin mitä kirjoittaa ja mitä vaan jättää kirjoittamatta.. Mutta kiteytetään asia vaikka niin, että,
Tämän hetkiseen olotilaan sopii paremmin kuin hyvin mottoni "On eri asia oppia eilisestä kuin elää siinä..".

Eli siis paremminkin voisi mennä, mutta niinhän sitä tuppaa käymään, että kun asiat tuntuvat olevan liiankin mallillaan, niin aina tulee eteen joku vastoinkäyminen tms. Mutta toisaalta, eihän elämän pidäkkään olla pelkkää ruusuilla tanssimista.. Eräs tuttuni tapasi aikanaan aina muistuttaa, että
Huonot kokemukset ja elämän vastoinkäymiset tekevät meistä aina vaan astetta vahvempia ihmisiä..

"Ei mikään tuota niin paljon huolta, tuskaa, kipua, kärsimystä, vihaa, pelkoa ja ahdistusta kuin rakkaus, mutta kuitenkin se on kaiken sen arvoista."

Mutta tosiaan, asioita sen kummemmin tässä puimatta on varmaan todettava, että tästä ei ole suunta kuin ylöspäin, eli nokka kohti uusia tuulia!

"Miksi valittaisit kurjaa säätä? Yhdeksän ihmistä kymmenestä ei keksisi mitään puheenaihetta

ellei sää silloin tällöin muuttuisi."

Tässäpä nyt kuitenkin pitkästä aikaa päivän biisi, perusteluita sen kummemmin selittelemättä!

Muistettakoon aina että, "Tulevaisuus tulee. Vain sinä voit päättää, mihin se menee."

Hyvää huomenta, Sairaan kaunis maailma.

Kukkuu!! Hengissä ollaan! Meikäläisellä on jäänyt tietokoneella näpyttely nyt tyystin taka-alalle, syytettäköön asiasta nyt vaikka tätä melkoista muuttorumbaa, melkoisen vauhdikasta taaperon alkua ja kaikkea muuta härdelliä mitä tässä nyt on ollut lähiaikoina, ei kertakaikkiaan ole kerennyt/jaksanut/muistanut istua alas tietokoneen äärelle ja rustailla kuulumisia.. ;)

"Merkillinen paikka tämä elämä. Niin täysi, kaunis ja huumaava. Minun elämäni minua varten, sinun elämäsi sinua varten. Jokaiselle oma polku, oma aika ja elämän tehtävä. Minun yhtä arvokas kuin sinun. Jokaisen tasavertainen."

Mutta siis asiaan.. Meillä on enää tasan viikko muuttoon!!! Lupaan sitten heti laitella kuvaa uudesta kodista, kunhan saadaan tavaroita laitettua paikalleen! Tällä hetkellä asustelemme siis melkoisessa pahvilaatikkoh*lvetissä täällä vanhassa kämpässä, ahdas kämppä on nyt entistäkin ahtaampi täällä lukuisien pakattujen ja tyhjien laatikoiden yms rojun keskellä..
Tämmöiselle romantikolle kovin paikka tässä on ehkä se, että kaikki tuikut kynttilöineen on jo pakattu johonkin laatikkoon, eikä nyt siis hämärtyviin alkutalven iltoihin saa sitä pientä tunnelmaa niistä kynttilöistä, pienestä sitä ihminen osaakin keksiä murhetta.. :D
Nyt tämän viikonlopun ohjelmalistassa ainakin jääkaapin ja lieden taustan puunaaminen, ja ainakin muutaman laatikon pakkaaminen, ettei sitten ensiviikolle jää enään niin kamalasti hommaa ja turhaa stressattavaa..

Tässä muuttorumban ohella olen suorittanut autokoulun ajotunnit loppuun, teoriakoekkin meni ihan heittämällä läpi! Nyt vaan odotellaan että autokoulun väki puolestaan hoitaisi hommat niin että pääsisin ajokokeeseen niin pian kuin mahdollista.. Pakko kyllä sanoa että melkoisia mämmikouria siellä on töissä, viikon maksu/varoitusajalla laittoivan koko autokoulun laskutkin, vaikka monta kuukautta niiden laskujen perään kyselin, paljon on jäänyt ajotunneilla oppimatta, mm. taskuparkkia yms ei ole kertaakaan opeteltu, joten jouduin varaamaan muutaman lisätunnin, jotta pääsisin puuttuvat opit ammentamaan, ja mahdollisesti ennen joulua saisin sitten sen ajokortinkin taskuuni.

 "Jos elämän piirtää aikajanaksi, löytyy janalta menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Nyt hetki on se aika, jossa kaikki tämä meille tapahtuu. Menneisyys on muovannut meistä meitä ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa nyt hetken valinnoilla."

Töitä olen hakenut oikein urakalla, toivotaan että jonkun työhakemuksen kanssa tärppää, ja pääsisin sitten heti tammikuussa aloittamaan työt kun pikkuneiti suuntaa perhepäivähoitajalle, vähiin käy siis tämä meidän "lomailu", ennenkuin loppuu! Tahtoa ja motivaatiota kyllä löytyy enemmän kuin tarpeeksi työrintamalle.

"Kyky on se, mitä pystyt tekemään. 

Motivaatio määrää sen, mitä teet. 

Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

Pisimmälle pääsevä henkilö on tavallisesti se, 

joka on halukas tekemään ja uskaltamaan. 

Kaiken varan vene ei pääse koskaan kauaksi rannasta."

-Dale Carnegie

Pikkuneidistä sen verran, että hänestä on kuoriutunut kaksi eri puolta, toisaalta hän on melkoinen "riiviö", esiuhmaa on siis todellakin havaittavissa.. Kieltoja ei kuutele juurikaan, vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.. ;) Koettelee jatkuvasti rajojaan ja keksii jekkuja, komentelee kuin mikäkin "Justiina".
Toisaalta taas hänestä on kehkeytynyt oikein hurmaava ja veikeä pieni tytöntylleröinen, irvistyksiä ja hymyä ei meillä säästellä, omatoimisesti antaa vähän väliä halauksia ja suukottaa poskelle, oppii jatkuvasti uusia sanoja ja puhua papattaakin kuin papupata..
Tykkää mm. hippaleikeistä, kutitusleikeistä yms hassuttelusta, lempileluja ehdottomasti autot, pallot ja pieno.
Melkoisen kasvuspurtinkin on neiti ottanut, aiemmin vähän niukemmin syönyt (lieko syynä ollut hampaiden tulo tms) on alkanut syömään oikein hyvällä ruokahalulla, tuntuu että jatkuvasti pitäisi nyt olla mutustelemassa jotakin.. ;)

Parisuhde rullaa omalla painollaan, eli oikein mukavasti menee, en edes muista milloin oltaisi viimeksi edes riidelty jostain (*koputtaa puuta*), ollana me vaan niin hyvää pataa keskenämme tuon ukonkörilään kanssa.. ;)

Tähän loppuun täytyy vielä mainita, että Huih, enään kuukausi JOULUUN!!! <3 Ensimmäiset joululahjatkin löytyy jo kaapin perukoilta jemmasta, hain isäni luota oman vanhan seinäkalenterini, johon tänä vuonna pääsee tontut jemmailemaan pikkuneidille jotain pieniä yllätyksiä..
Innolla odotan jo että pääsee uutta kotia laittamaan nätiksi jouluvaloilla yms härpäkkeillä. Can't wait!!

"Valtava määrä erilaisia tunteita minussa. Kuin valtava sateenkaari sieluni sisällä. Mittaamaton määrä opittavaa ja nähtävää. Mielettömän paljon riemuittavaa ja koettavaa. Se on elämä ja elämää minä rakastan!"

Tässäpä nyt varmaan tärkeimmät kuulumiset nyt tällä erää, eli toisin sanoen, elämä hymyilee, mutta kertokaas

Mitäpä teille muille kuuluu? :)

Nyt se on vihdoin varmaa.

Hyvää marraskuun ensimmäistä päivää!

Noniin, vihdoinkin se on ihan virallista, paperihommia myöten, kuukaden päästä me päästään vihdoin muuttamaan uuteen isompaan kotiin! Miten tässä malttaisi kuukauden päivät odottaa, kun nyt jo hössötän koko ajan "muutto sitä muutto tätä.." ;) Kyllä meitä vaan on lykästänyt nyt oikein toden teolla, Joulu uudessa tilavassa kodissa, en malta odottaa että päästään jo joulukuusi ostoksille (vihdoinkin meillekkin mahtuu pieni kuusi) jne!! ;)
Pikkuneidin perhepäivähoito-paikkakin on nyt virallista, tammikuuda jännityksellä odotellessa siis.. Jaiiks.

Muksaa viikonloppua vaan kaikille! Meillä on ollut hirmuista tohinaa tässä taas koko viikko, mutta koetan vaikka tänään illalla tai huomenissa hetkeksi rauhoittua aloilleni ja kertoilla vähän paremmin kuulumisia, mm. kukkaronnyörien kiristämis-metodeista, teoriakokeesta jne.. Luvassa olisi myös toivepostausta lempiasoistani..

Huomenna pikkuneidin olisi tarkoitus mennä mummulaan jokuseksi tunniksi vähän leikkimään, niin me päästään kunnolla aloittelemana muuttohommia, raivaamalla kellarista kaikki turhat romut ja rytkyt, ainakin uff:ille tulee säkkikaupalla viemisiä.. :)

Voisin laittaa tähän loppuun tämmöistä pintä haastetta, elikkäs "Kysy  minulta mitä haluaisit minusta/elämästäni tietää", niin voisin koota kysymykistä jonkinnöisen kysymys-vastaus-ketjun.. :)