"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä — vaikkapa se olisit sinä itse." - Tony Pettito

Edellisen kirjoituksen vastapainoksi täytyy sanoa, että valtaosa ajasta tuon oman pienen taaperon kanssa on kyllä kultaakin kalliimpaa, ei meillä päivät tosiaankaan pelkkää uhmailua ole, päinvastoin.

Onhan tuo rakas uhmakas sisupussini oikeasti ihan valtavan aurinkoinen ja iloa hehkuva persoona, ja mikä voisikaan enemmän äidin sydäntä lämmittää, kuin nähdä oman lapsensa onnellisena, riemuiten pienistäkin asioista.

"Onni on kokemus siitä, että elät jokaisen hetken rakkaudella ja kiitollisuudella." - Denis Waitley 

On ihana nähdä, kuinka tuo pieni ihmisen alku niin avarakatseisesti ja uteliaana tutkailee uusia asioita, innostuu salamavauhdilla ja säteilee ympärilleen iloa, lämpöä, energiaa etc. pelkällä ilmehdinnällään/elehdinnällään, tehden yhteisistä hetkistä ikimuistoisia.

"Onni on itsessään eräänlaista kiitollisuutta." - Joseph Wood Krutch 

Nähdessäni oman ison_pienen_pirpanani iloisena ja hymyilevänä, piirtyy lähes poikkeuksetta myös omille suupielilleni leveä hymy, tekeehän tuo rakas lapseni minusta joka päivä maailman onnellisimman ihmisen. Pieni esikoiseni, hän teki minusta Äidin, enkä tiedä maailmassa mitään äitiyttä parempaa.<3

"..En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti."

"Ei onnea löydä etsien, vaan eläen."

Vaan päivä päivältä tuo rakas pikkuiseni kasvaa ja kehittyy, siksipä haluankin ikuistaa yhteisiä hetkiämme ja retkiämme räpsimällä mahdollisimman paljon kuvia.
Tässäpä muutama kuva meidän muistojen täyteisestä päivästämme Linnanmäellä!

"Jos haluat tehdä ihmisen onnelliseksi, niin täytä hänen kätensä työllä, sydämensä rakkaudella, mielensä tarkoituksella, muistinsa hyödyllisellä tiedolla, tulevaisuutensa toivolla ja vatsansa ruoalla." - Frederick E. Crane 

"Keep calm & smile." Tämä on juurikin niitä iltoja...

Phuuh... *Vetää syvään henkeä & laskee hiljaa mielessään* 
"yksi.. kaksi.. kolme.. neljä.. viisi.. kuusi.. seitsemän.. kahdeksan.. yhdeksän.. kymmenen..".

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun kaiholla muistelet sitä aikaa kun pirpana oli vielä pieni tuhiseva nyytti, eikä tietoakaan mistään uhmasta..

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun hieman "pelonsekaisin" fiiliksin mietit tulevaa, miten sitä tulee toimeen uhmaikäisen ja vauvan kanssa?? Vaan eipä auta, turha sitä on varmaan etukäteen miettiä, päivä päivältä on porskutettava eteenpäin, ja katsottava mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tämä on juurikin niitä iltoja, ettet tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, miten kiukun ja uhmakkuuden täyteisiä viime tunnit ovatkaan olleet.

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun kärsivällisyyttäsi on venytetty ihan äärirajoilleen saakka. Mietit mielessäsi tasaisin väliajoin "keep calm & smile.."

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun neiti_isolla_pienellä_pirpanalla ei ole tuntunut mitenkään päin tyytyväiseltä, koititpa keksiä mitä vaan mukavaa/viihdyttävää, niin takaisin saat osaksesi vain huutoa/kiljumista/itku_potku_raivarointia/läpsimistä/karkuun juoksua/ruuan heittelyä etc.
Tämä on juurikin niitä iltoja, kun turhautuneena mietit, mihin unohtuivat opettelemanne käytöstavat/anteeksipyytäminen jne?

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun kumppanisi on iltamyöhään saakka töissä, joten kauppareissusta yms. on selvittävä väsymyksen, loppuraskauden vaivojen ja edellämainitsemieni pirpanan osoittamien uhma_puuskien saatteelemana, ympäröivien ihmisten kyseenalaisten katseiden alaisena, aivan kuin eivät ennen olisi ko. iässä olevaa taaperoa tavanneet.

Tämä on juurikin niitä iltoja, kun huokaiset syvään ja hartaasti helpotuksesta, kun kello näyttää pirpanalle nukkumaanmeno aikaa. Iltapesujen yhteydessä napsautat saunan päälle ja odotat malttamattomana pääseväsi rentoutumaan ja purkamaan päivän ärrin_murrin_mökötys_saldosi löylykauhan mukana sihisevälle kiukaalle. Ja tämän jälkeen käpertymään pehkuihin, mielessäsi yksi ajatus, "kumpa huomenna olisi edes aavistuksen vähemmän uhmakas päivä".

Tämä on juurikin niitä iltoja, että vaikka kuinka ketuttaisi ja stressaisi, niin peitellessäsi pienen uhmailijasi sänkyynsä, niin tämän tokaistessa "Hyvää yötä, raka sinujaa, pusu äitille!", sydämesi on pakahtua rakkaudesta ja v*tutuskäyrä lähtee taianomaisesti laskuun. <3


.. Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa.. Nyt painun sinne saunaan lataamaan vähän akkuja!

"Muka" kiirus.

Me hommattiin tuossa n. kuukausi sitten uudet puhelimet, ja sen jälkeen musta on tullut todella "saamaton" tän tietokoneella näpyttelyn suhteen, aina on muka liian kiire, liian väsy tms niin helpompi vain turvautua tuon uuden luurin nettiin, jolla en sitten osaakkaan bloggailla.. Minähän olen siis tosiaan ihan "peukalo keskellä kämmentä" kaikkien elektroniikka laitteiden kanssa, Pitänee opetella? :D

Mutta siis tosiaan kiteytettynä, alkukesä on ollut yhtä tohinaa ja touhua taaperon kanssa, maustettuna sairastelulla, uhmalla, loppuraskauden vaivoilla mm. synnärin käyrille johtaneilla supistuksilla, siivoilulla, sisustamisella/"pesänrakennuksella" jne jne! Hyvin täällä tällä hetkellä kaikki asiat on meidän poppoolla, pirpana se vaan kasvaa kasvamistaan, kuten myös tämän uhma, sniff, missä on se minun pieni vauvani, jonka pian kaksi vuotta sitten sain syliini ensimmäistä kertaa! :')

Välillä pitää vähän herkutella.<3

Yritän tässä nyt jossain välissä tehdä sitten oikein romaanin meidän kuulumisista, eilen poksui mm. rv 30+0! ;)
Uskomatonta, TJ69 PÄIVÄÄ, ETTÄ MEITÄ ONKIN KOLMEN SIJASTA NELJÄ, vielä tässä on vähän "sulateltavaa" ja valmisteltavaa, mutta kuitenkin!!!!! <3

..Hassua, miten esikoisesta olin näillä viikoilla hommannut jo lähestulkoon kaiken vaippoja ja hoitotuotteita myöten, pitänyt babyshowerit yms, valinnut kummit jne, vaunut ja turvakaukalo nököttivät eteisessä ja pieni sänkykin oli jo pedattuna uudelle tulokkaalle paaaaljon ennen laskettua aikaa..
Mutta nyt aloin vasta viime viikonloppuna pikkuhiljaa pesemään pikkusiskolle ensimmäisiä vaatteita yms, eikä siis tietoakaan mistään edellämainituista vielä.. :D Noh, eikai tässä nyt vielä kiirus tule, kunhan tuo mini_pirpana ei mitään varaslähtöä päättäisi ottaa! ;)

Tämähän alkaa muodostua ihan perinteeksi..? ;D Mutta voin kertoa, että huonon itsetunnon kanssa kamppailleelle,
tämä raskausaika on kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa, peiliin/vaakaan/kuvia katsellessa..

..Tähän loppuun pientä "vihiä", millaista säätöä meillä välillä päivisin saattaa olla..
>
Tänään tapahtunutta.....

Äippä n.157cm + masu + melkein tyhjillään oleva pakasteallas kaupassa

= Yritin kaikin mahdollisin päin kaivella yhtä keittojuurespussia kyseisestä pakastealtaasta, kuitenkin tuloksetta kun pituus + masu tekivät homman mahdottomaksi, 
yritin myös kiivetä pakastealtaan päälle kurottautuakseni altaalle, mutta tuloksetta päättyi tämäkin, kun en ylettynyt kiipeämäänkään....

>FIILIS KUIN ICE AGE:sin JYRSIKSELLÄ KONSANAAN, KUN TÄMÄ YRITTÄÄ EPÄTOIVOISENA METSÄSTÄÄ TAMMENTERHOA! xD

.. Lopulta jouduin nöyrtymään ja pyytämään ohi kulkenutta ukkoa ojentamaan tuon samperin keittojuurespussin, oli ukon ilme näkemisen arvoinen, sen verran huvittuneelta tuo näytti "ongelmastani".. :D

Mahtanut olla henkilökunnalla hauskaa, mikäli joku touhuni bongannut valvontakameroista....


Nyt kiitän ja kuittaan tältä erää, kiiruhdan nappaamaan jotain iltapalaa ja painun pehkuihin, huomenna meillä onkin pirpanan kanssa edessä reissu Linnanmäelle! :)