En tiedä mitään niin ihanaa, kuin oman yksivuotiaan..

"Synnyin vuosi sitten – kauan kauan sitten!

Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt’ tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta

valvoi vallan unetonta:

hammaskivut, vatsanpurut,

– oi monet huolet, surut!

Vaan kävelen ja kompastelen

(hieman horjun, huojahtelen)

sanojakin tavoittelen

ja pian kerron sen:

en enää vauva ole, EN!"

"Päivänsankarina
hurmaan ja veikistelen,
taaperran ja keikistelen,
sanoja tapailen,
äitiä huhuilen.
Menen piiloon ja kurkistan,
koko juhlapäivän touhuan.
Illalla vasta väsähdän.
Päkälampaan kanssa uneen nukahdan.
äidin kuulen sanovan;
Nuku hyvin kulta,
aamulla saan taas hymyn sulta."



"En tiedä mitään niin ihanaa,
kuin oman yksivuotiaan.
On kaikki suurta ja mahtavaa,
kun maailmaa hän valloittaa.
Sinisilmä,kultatukka,
Isän äidin oma kukka!"

..Ja niin vaan vierähti kokonainen vuosi aivan hujauksessa, Nyt olemme yhden kokonaisen vuoden verran saaneet tutustua ja varttua yhdessä..

Nyt meillä asuu pienen tuhisevan käärön sijaan, lujatahtoinen ja kovin temperamenttinen, sekä niin kovin aurinkoinen neitokainen.. 

Vuosi sittenhän sitä vasta kituuteltiin valtavien supistuksien kanssa ja odotettiin pienokaistamme syntyväksi, vasta vuosi sitten olimme kovin huolissamme kipeästä pienestä nyytistämme.. 

Vaan Nyt vuotta myöhemmin meillä juosta viipotta pieni taaperon_alku, joka puhua papattaa jo kuin mikäkin puheen pitäjä.. "Kakka", "kukka", "pallo", "äiti", "ei", "huiiii", "mopo", "heppa", "ankka", ja lukuisia muita sanoja hoetaan kovasti.. 

Lempiasioita on mm. "ihhahhaa"-leikki, palloleikit, autot/mopot "prrrrmmmprrrmm" ja kujeilu..

Voi tuota ihanaa neitiä, joka valloittaa jokaisen sydämen.. Aivan sydän pakahtuu onnesta joka ikinen aamu, kun minut herättää pieni hymyileväinen ja kikattavainen ilopilleri.. Ja joka ikinen aamu jaksan miettiä, Oi Miten olemmekaan voineet saada aikaan jotain noin upeaa.. <3

"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
[ Lyrics from: ht-lyrics.html ]
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan.."

Näin me yhdessä kasvetaan, kehitytään & jatkuvasti uutta opitaan.

Mmm, hyvää ruokaa..? ;)

Wappuna kaivarissa.

Meidä perhe Wappuilu-tunnelmissa.

Kylläpä ruoka maistuu uudessa syöttötuolissa..

Heeeeei!

"Auringossa aina
varjo seuraa kulkijaa
kun päivä painuu pilveen
niin varjo katoaa

Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa

Siilillä on piikit,
linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla
turkit pehmoiset


Muurahaiset aina
rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan
valmihiksi saa?

Matkamies käy rantaan
lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo
alta tyynen veen

Mitenkähän lumpeet
kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento
on niiden rinnalla?

Kalat asuu vedessä
ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia
unilaivalla.."

Aurinkoinen touhuaja..

Kiiikkaaaa..

Kesä tulee, oletko valmis..

Katsokaapa tätä, näin hienosti seison ilman tukea!

Säihkysimmu.

11kk. ikäinen prinsessa, juuri oppinut kävelemään ilman tukea.

Ja niin se vuosi vaan vierähti, aivan hujauksessa.. Kohta päästäänkin juhlimaan 1v.-pippaloita. <3

"Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä." <3
- Tommy Tabermann

Näin me yhdessä kasvetaan, kehitytään & jatkuvasti uutta opitaan.

Jaden ensimmäinen vuosi kuvina..

N. viikon ikäinen rääpäle..

Äidin pieni porkkanapää.

Näin minä kohdistan katseeni..

Kylläpä treenaaminen osaakin olla rankkaa..

Rankan niskajumpan lopputulos..

Happy New Year!

Joulu on taas Joulu on taas..

Lasketelemassa..

Kyllä uiminen on sitten mukavaa..

Vakava uimari..

Näin hienosti istuu puolivuotias..

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan






Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

.. ja näin hienosti minä seison vasten tukea.. Ensimmäisen kerran nousin tukea vasten sm-liigan matsin aikana..

Ystävykset tutkimusmatkalla..

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

Time for a little snack..?

Herkutteluhetki.

Nimen olet saanut soman, kasteessa ihan ikioman. Sitä kaunihisti kannat, merkityksen sille annat.

Jokaisen lapsen oikea nimi on RAKAS! Tommy Tabermann Heti neidin syntymästä asti meille oli selvää mikä tämän nimeksi tulisi. Löysimme nimen sattumalta kalenterista, ja se vain kolahti heti,  sillä samaisella sekuntilla kun luin nimen kalenterista,  tiesin että tämä nimi meidän tyttärellemme annettaisiin. Maailman kaunein nimi. Toinen nimi oli M:n ehdotus, ja ihastuin siihen heti, koska ko. nimi oli lempi-satuhahmoni nimi. Olimme halunnet jonkin ei niin tavallisen, vanhan suomalaisen nimen,  mutta kuitenkin helposti lausuttavan. Emme pitäneet tyttäremme nimeä salassa,  vaan häntä kutsuttiin syntymästään saakka etunimellään. Kummien valintaa mietimme pitkään ja hartaasti.  Halusimme valita tyttärellemme sellaiset kummmit, että he todella olisivat läsnä lapsen elämässä, aina.  Meille ei kummien valinnassa ollut etusijalla kummien varallisuus, meille oli aivan sama onko kummilla varaa tuoda jokaisella tapaamiskerralla läjäpäin lahjoja, meille tärkeintä oli että kummit olisivat lapselle "varavanhempia",  joihin turvautua tarpeen tullen, aikuisia joille voisi kertoa niin ilot kuin surutkin. Ja kyllä me vaan osasimme valita tyttärellemme juuri oikeat kummit. "Pienen vauvan elämää tämä päivä määrittää. Nimi hälle annetaan kaikkein kaunein valitaan. Ja aikuiseksi kasvaessaan tätä päivää kantaa hän mukanaan." 29.8.2012 oli vihdoinkin virallinen kastepäivä.  Hoidimme itse lähes kaikki ristiäisvalmistelut,  muutama apukäsi onneksi oli. Viimeiset leipomuksetkin tein vielä ristiäispäivän aamuna. Kastepuvun lainasimme M:n äitipuolelta, heidän sukunsa perintömekko. Kastepappimmen oli ihanan pirteä ja humoristinen omalla tavallaan,  ei onneksemme mikään ankea "jäykkis". Tilaisuus sujui ihanasti,  kyyneleiltäkään ei vältytty kun itku kurkussa olin kokoajan  ja melkein ääneen märisin aika ajoin.. ;) "Taivaan Isä kuule nyt, Siunaa vastasyntynyt. Hoivaa kättä, pikku jalkaa,Nyt kun elon taival alkaa." Kaikkien yllätykseksi olimmekin kuitenkin valinneet tyttärellemme kolmannen nimen,  aiemmin ilmoittamiemme kahden rinnalle.. Ja Vihdoin koitti se hetki kun päässimme lausumaan tyttäremme virallisen nimen,  ja kasteella tämän siunaamaan "Olemme valinneet tyttärellemme nimen Jade Helinä Alexandra." <3 ..ja taashan se oli itkun aika. Ja lopuksi lauloimme maailman kauneimman kastevirren. <3 "Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee.. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten. Pidä meitä turvissas, Jeesus, armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin.." Ja lopuksi vietimme ihanan lämminhenkisen kahvittelutilaisuuden  ja tyttäremme sai läjäpäin upeita kastelahjoja. Tosin tunnelma oli hieman kinkkinen,  kun minun ja M:n isät eivätkä muut sukulaiset olleet ikinä tavanneet toisiaan  ja itse kullakin oli varmasti ollut ennakkoluuloja toisistaan.  Emme kuitenkaan antaneet tämän seikan häiritä tunnelmaa.  Tänään oli tyttäremme päivä, tänään hän oli etusijalla. <3 Ylpeät vanhemmat. <3 "Minne käynkin maailmassa.." Siunaus. Meidän pieni perhe. <3 Kahvitarjoiluja.. Vähän jo sulanut kakku..

KATSO JÄLKIÄ, SANOI PUH. KAHDEN SEURAAN ON LIITTYNYT KOLMAS..

Vihdoinkin perjantaina 31.8.2012,  41+2 viikon jälkeen se koitti, meidän prinsessa päätti syntyä.. Koko edellisen illan (to 30.8) vietimme M:n kanssa Kätilöopistolla tarkkailuhuoneessa säännöllisten, mutta suht kivuttomien supistuksien johdosta.. Laitettiin akupunktioneuloja ympäri kehoa yms, vaan illan päätteeksi saimme pettyä kun kuulimme "tuomion", meidät lähetettiin takaisin kotiin kun mitään synnytykseen viittaavaa ei ollut tapahtunut tarkkailun aikana.

Pettyneenä ja itku kurkussa matkasin autolle, tyhjä olo vilisi ympäri kehoa, miksei meidän pieni voinut jo syntyä! Vaan kun automme starttasi sairaalan pihalta kotia kohti, alkoivat samantien myös kipeät säännölliset supistukset, jotka yötä myöten vaan voimistuivat..
Pitkän yön valvoin itsekseni aikatauluttaen supistuksien väliä, koitin herätellä M:ää että eiköhän nyt ollut lähtö käsillä, vaan toinen nukkui sinnikkäästi aamu-kuuteen, herätyskellonsa pirinään saakka, jolloin minä olin jo aivan lähtökuopissa ja kaksinkerroin kippurassa kipujeni kanssa. Matka kohti perheenlisäystä oli alkanut.

Kätilöopistolla mietä vastassa oli edellis-iltanakin meitä palvellut kätilö, joka opiskelijan kanssa teki perus sisätutkimuksen ja tokaisi että edistystä on tapahtunut, mutta kun lapsivedet eivät olleet menneet, tuli lääkäri puhkaisemaan kalvot, silloin meitä onniteltiin ensimmäisen kerran, me ei nimittäin lähdettäisi enään kotiin ilman vauvaa. Seuraavaksi me lähdettäisiin kotiin kolmihenkisenä perheenä. <3
Heti kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset yltyivät yltymistään, ja minä kun yön pikkutunteina kärsimieni supistuksien aikana kuvittelin ettei mitään kivuliaampaa voisi maailmassa olla.. Vaan toisinpa kuvittelin.. Viruin suihkussa pitkän tovin, lämmin vesi lievensi supistuksia hitusen, mutta todellakin vain aavistuksen..
Synnytys hoitui käytännössä opiskelijan harjoitellessa, toki kätilöt kiersivät aika ajoin tarkkailemassa tilannetta..
Kivunlievitykseksi kokeilin ensin ilokaasua, helpottihan se, alkuun, mutta senkin teho lopahti aikanaan. Seuraavaksi kokeiltiin jotain kohdunsuuta avaavaa ja pehmittävää lääkettä, ja lopuksi kun kivut taittuivat aivan sietämättömiksi, vaadimme epiduraalia, joka olikin oikea pelastus, kyllä sen ottaminen vaan kannatti, vaikka mielessä oli näin piikkikammoisena aikaisemmin vilissyt kauhukuvia siitä valtavasta piikistä. Todellisuudessa niiden kaikkien kipujen seassa tuo pistos ei tuntunut lainkaan.

Minulle nousi avautumisvaiheen loppupuolella korkea kuume, joka oli seurausta jostakin synnytyksen aiheuttamasta tulehduksesta, todennäköisesti siis vauvallakin olisi nyt tämä ko. tulehdus.. Lääkäri aloitti suonensisäisen antibiootin annon, joka kohensikin oloa nopeasti.
Vihdoin kun oltiin kerätty voimia, kituuteltu ja odoteltu kahdeksan pitkää tuntia, alkoi vihdoinkin ponnistusvaihe, vihdoinkin olisi käsillä viimeiset ponnistelut ja pienokaisemme olisi luonamme.

Ponnistusvaihe tuntui suhteellisen helpolta, parisenkymmentä minuuttia sitä kesti, kunnes vihdoin klo.18:06 kätilö tokaisi, "Onnea, teillä on suloinen ponteva tytär." <3. 3610g & 50cm puhdasta rakkautta oli syntynyt. <3

Mutta toisin kuin olimme odottaneet, vauva ei päästänyt pihaustakaan, toisin kuin olimme odottaneet, M ei päässyt leikkaamaan napanuoraa, vaan kätilö napsaisi sen ripeästi ja sanoi että vauva on vietävä virkoamaan. Ilman että kerkesimme edes koskettamaan tätä, kun hän ei pystynyt hengittämään itse, hörpättyään runsaasti lapsivettä. Meille sanottiin että vauva tuotaisiin pian luoksemme. Vaan toisinpa kävi, pian tultiin sanomaan että vauvalla oli tulehduksen aiheuttama korkea kuume, ja ettei vauva virvoitteluista huolimatta jaksanut hengittää itse, joten tämä oli vietävä lastenosastolla ylipaine-letkuihin ja suonensisäiseen antibioottihoitoon.

Olo oli täysin turta. Niin kauan, niin kauan olin odottanut että saisin rakkaan pienen nyytin syliini, hänet vietiinkin heti pois.. Itkun sekaisin tuntein kiiruhdin sängyltä suihkuun siistiytymään, ja sitten lähdimme yhdessä lastenosastolle pienokaistamme katsomaan.

Tästä alkoikin viiden vuorokauden pituinen hoitojakso lastenosastolla. Vauvan tulehdusarvot nousivat alussa roimasti, ja pieni oli todella kärttyinen, kosketusarka ja veltto. Huoli pienestä oli kova, mutta oloa helpotti usko siihen, että pieni tyttäremme oli parhaissa mahdollisissa käsissä..
Alkuun vauva joutui olemaan ylipaine-letkuissa, pikkuhiljaa kun hän alkoi hengittämään itse, vaihdettiin hänelle happiviikset. Antibioottia annettiin useasti päivässä, kädessä olevan kanyylin kautta. Pullosta ei maidonkorvike maistunut, joten pieni sai myös nenämahaletkun.
Rintamaitoa hän kuitenkin suostui maistelemaan ruiskulla annettuna, ja vähän vajaan vrk:n ikäisenä sain vihdoin pienen rakkaani rinnalle ensimmäistä kertaa.. Voi sitä onnea, siihen oli aivan pakahtua. <3

Päivät kuluivat hitaasti sairaalan ilmapiirissä, mutta pääasia kaikesta huolimatta oli, että vihdoinkin me olimme kunnolla yhdessä. Pari viimeistä yötä sairaalalla vauva sai jopa olla kenguruhoidossa meidän luonamme perhehuoneessa. Vihdoin ja viimein viisi vuorokautta tyttäremme syntymästä, tämän tulehdusarvot olivat laskeneet niin hyvin, että meidät uskallettiin kotiuttaa. Vihdoinkin pääsisimme yhdessä kotiin, tutustumaan kunnolla, kasvamaan yhdessä, perheenä. Olo oli mitä mahtavin, koin olevani maailman onnellisin ihminen. <3 Nyt meitä olisi tästä lähtien kahden sijasta kolme.

Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen..

Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.<3

Vihdoinkin kotona! <3

"Kun sängyssäni oion, ja hieman haaveilen..." <3

Mistähän sut tehtiin? Tähtien tuolla puolella, muovailtiin huolella..

Varhaisultrassa, pieni rakkauden alku. <3

Letkeä meininki nt-ultrassa..

Chillaillaileva pieni prinsessa rakenneultrassa.. <3

.. Ja peukalo näyttää maistuvan..

Mistähän sut tehtiin? Tähtien tuolla puolella, muovailtiin huolella. <3